Kuluttajan elonkehä

Moni elää täysin keinotekoisessa ympäristössä, jossa luonto näyttäytyy lähinnä esteettisenä puutarhaelementtinä ja ulkoilun mahdollistavana tilana. Jopa luonnosta saatavat aineelliset resurssit ovat alkuperäisessä muodossaan tuntemattomia suurelle osalle teollistuneen yhteiskunnan kansalaisia, jotka ovat kosketuksissa vain valmiisiin tuotteisiin tai niiden standardoituihin komponentteihin. Itse aineenkin luonne alkaa hämärtyä, kun tuote ilmestyy kotiovelle kuin itsestään parilla kosketusnäytön hipaisulla.Konkreettisin hetki koittaa roskia ulos kannettaessa. Muovipussit kannetaan laatikkoon, josta ne sitten katoavat.

Tässä siunatussa tilanteessa jonkinlaisen "tietoisuuden" rakentaminen luonnollisen ympäristön tilasta ja arvosta on vaikeaa. Ympäristön olemassaoloa kommunikoidaan "kuluttajille" tuotepakkauksiin painetuilla ympäristösertifikaateilla ja muilla lupauksilla. Osa meistä tuollaisia merkintöjä rekisteröi, mikä voi kannustaa "ympäristötietoisempien" tuotteiden valintaan. Osalle luontomerkit ja pehmeät arvolauseet saattavat toimia jopa karkottimena, jos stereotyyppinen ekohippeily ei tunnu istuvan omaan identiteettiin.

Mutta onhan se traagista, että yksilön suhde luontoon on yksinomaan toimiminen sen "kuluttajana". Se, että valitseeko kuluttaja ekotuotteen vai ei, ei kuluttajan ja luonnon välisen suhteen perusluonnetta muuta piirun vertaa. Toisin sanoen, on kyseenalaista, voidaanko ekotuotteiden menekin kasvua edes pitää merkkinä "ympäristötietoisuuden" lisääntymisestä, vaan olisiko kyse pääsääntöisesti syyllisyydestä? Syyllisyyden tunne ei ole mikään saavutus. Samaa syyllisyyttä voi lepytellä antamalle kopeekan kehitysapuun tai shillingin syöpälapsille. Mikään näistä "hyvistä teoista" ei kuitenkaan edellytä poistumista kuluttajana toimimisen tutusta ja turvallisesta elonkehästä.

On harhaanjohtavaa kutsua luontoa ja ekosysteemia "ympäristöksi", sillä se antaa ymmärtää luonnon olevan meistä erillään ja meidän ulkopuolella. Sana "ympäristö" maalaa mielenmaiseman, jossa on yhtäällä "me ihmiset" ja toisaalla "ympäristö". "Ympäristö" on myös täysin hengeton sana - se ei tarkoita muuta kuin jotain, joka ympäröi tiettyä asiaa. Sanoilla "luonto" ja "elämä" onkin jo erilainen kaiku. Vaan taitavat nuo kaiut muistuttaa kuluttajaa vain eilispäivän romantiikasta ja naivina pidetystä uskosta elämän merkityksellisyyteen.

Tomppa

0 kommenttia:

Lähetä kommentti