Lumipeite vähenee jäätä nopeammin arktisella alueella

Uudet satelliittikuvien analyysit pohjoiselta pallonpuoliskolta paljastavat, että lumipeite on kutistunut viitenä viimeisenä vuonna kesäkuussa uuteen ennätykseen. Uusin ennätys satelliittimittausten aikana lumen peittämässä alassa saavutettiin kesäkuussa 2012. Satelliittihavaintoja lumipeitteen globaalista kattavuudesta on tehty noin 45 vuotta.

Geophysical Research Letters -lehdessä lokakuussa 2012 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että lumen peittämä alue on vähentynyt kesäkuussa tehdyissä mittauksissa -17 % vuosikymmenessä. Lumen määrä on vähentynyt huomattavasti nopeammin kuin mitä ilmastomallit ovat ennustaneet. Samaan tulokseen ovat päätyneet sekä Environment Canadan että Euroopan avaruusjärjestön ESAn GlobSnow-hankkeessa mukana olleet tutkijat.

Vertailukohtana lumen sulamiselle voidaan pitää arktisen merijään minimipeittoa, joka ajoittuu vuosittain syyskuulle. Merijään syyskuussa peittämä ala on vähentynyt 1979 - 2012 tehdyissä mittauksissa -13 % tahtia vuosikymmenessä. Lumen peittämä ala on siis kutistunut merijäätä nopeammin. Lumella ja jäällä yhtä suuri merkitys ilmastonmuutoksessa

– Vaikka merijään kutistuminen on saanut enemmän huomiota, Nature-lehdessä vuonna 2011 julkaistun tutkimuksen mukaan lumipeitteen ja jääpeitteen pienenemisillä on viimeisten 30-vuoden aikana ollut käytännössä yhtä suuri lämmittävä vaikutus koko maapallon mittakaavassa. Auringon säteitä heijastavan lumen ja jään sulaminen arktisilla alueilla kiihdyttää koko maapallon lämpenemistä, koska auringon säteet imeytyvät paremmin jään ja lumen alta paljastuvaan maaperään eivätkä heijastu takaisin avaruuteen, kertoo erikoistutkija Kari Luojus Ilmatieteen laitoksesta.

Satelliittitiedot lumen esiintyvyydestä, määrästä ja olomuodosta tarkentavat tulevaisuudessa ilmastomallien tuottamia ilmastoskenaarioita.

Ilmatieteen laitos on koordinoinut ESAn GlobSnow-projektia vuodesta 2008 lähtien. Ilmatieteen laitos on tutkinut projektissa erityisesti lumen vesiarvoa ja lumen peittoalan kehitystä pitkien satelliittiaikasarjojen aineistoista. Lumen vesiarvoa ja lumen kokonaismassaa seuraava aikasarja ulottuu vuodesta 1982 vuoteen 2012. – Tänä aikana lumen massa pohjoisella pallonpuoliskolla on vähentynyt tammi-huhtikuussa keskimäärin -7 % viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana. Vaikka pohjoisen pallonpuoliskon lumen kokonaismassa on pienentynyt lumipeitettä vähemmän, on muutos silti merkittävä.

GlobSnow-hankkeessa on kerätty ensimmäinen maailmanlaajuinen historiallinen aikasarja satelliittidatasta, joka määrittää lumipeitteen esiintyvyyttä, määrää ja olomuotoa. – Aikasarjat ovat merkittävä ilmaisin, joka kertoo arktisilla alueilla tapahtuvista muutoksista.

(Lumipeitteen minimi pohjoisella pallonpuoliskolla on vuosittain elokuussa, ei kesäkuussa. Tutkimuksessa on kuitenkin vertailtu kesäkuun peittoaloja, koska heinä- ja elokuun peittoalat ovat niin pieniä etteivät tilastolliset menetelmät anna muutoksista kovin tarkkaa kuvaa.)

Lähde: Ilmatieteen laitos

0 kommenttia:

Lähetä kommentti