Kalastusala: uudistus hyvinvoinnin palauttamiseksi

Euroopan komissio ehdottaa yhteisen kalastuspolitiikan kunnianhimoista uudistusta. Heinäkuussa 2011 julkaistiin sarja ehdotuksia Euroopan kalastusalan hallinnoinnin parantamiseksi. Uudistuksella pyritään varmistamaan kestävä kalastusala. Tavoitteena on luoda paremmat edellytykset kalakantojen ja kalastuksen sekä niiden perustana olevan meriympäristön tulevaisuudelle. Kestävä kalastusala voi ekosysteemiä kunnioittaen tarjota korkealaatuisia ja terveellisiä kalatuotteita, houkuttelevia ja entistä turvallisempia työpaikkoja kannattavilla teollisuusaloilla sekä elinvoimaisia rannikkoyhteisöjä.

Yhteistä kalastuspolitiikka (YKP) uudistettiin edellisen kerran vuonna 2002. Sittemmin edistystä on tapahtunut kalakantojen monivuotisten hoitosuunnitelmien kehittämisen myötä. Sen seurauksena useat kalakannat ovat elpyneet kestävälle tasolle. Sidosryhmät ovat osallistuneet tiiviisti politiikan kehittämiseen ja valvontajärjestelmää on parannettu. Jotkin tehottomat ja ristiriitaiset laivastokohtaiset avustukset on myös lakkautettu. Lisäksi Euroopan unioni on lisännyt yhteistyötä kolmansien maiden kanssa. Silti tarvitaan vielä lisää työtä.

Nykyisen uudistuksen pitäisi saattaa päätökseen 10 vuotta sitten aloitettu työ ja tehostaa tahtia kolmen päätavoitteen saavuttamiseksi: kalakantojen kestävän hyödyntämisen maksimointi mahdollisimman vähäisin vaikutuksin kalavaroihin ja ympäristöön; suotuisien olojen tarjoaminen vahvoille, kannattaville ja kilpailukykyisille yrityksille; kalastusalan ratkaisevan aseman tunnustaminen ja edistäminen rannikkoalueilla.

Tämän vision toteuttamiseksi uudistuksessa ehdotetaan, että 

Kalastusala saatetaan kestäväksi

Kalapopulaation säilyttämiseksi mahdollisimman tuottavan kokoisena kalastus sallitaan vain sillä tasolla, jolla suurin mahdollinen saalis voidaan pyytää turvallisesti joka vuosi. Tätä tasoa kutsutaan kestävän enimmäistuoton mahdollistavaksi tasoksi. Kaikille kalakannoille laaditaan monivuotiset hoitosuunnitelmat tutkimustiedon pohjalta. Lisäksi kielletään sivusaaliiden poisheittäminen [1]. Tahattomia saaliita vähennetään valikoivilla pyydyksillä ja muilla toimenpiteillä. Jotta varmistettaisiin, ettei kaloja heitetä pois, kalastajat velvoitetaan ajan mittaan purkamaan kaikki saaliit, myös tahattomat.

Laivaston kapasiteettia mukautetaan ja laivaston tehokkuutta parannetaan 

Siirrettävät kalastusoikeudet – kalastusmahdollisuuksien jakamiseen otetaan käyttöön uusi järjestelmä. Siinä kalastajat voivat vaihtaa kalastusoikeuksia keskenään. Tämä auttaa parantamaan laivastojen tehokkuutta ja tuottavuutta ja mukauttamaan laivastojen kapasiteettia käytössä oleviin kalastusmahdollisuuksiin. Pienet alukset voidaan jättää järjestelmän ulkopuolelle. Ne voivat saada YKP:n uudesta välineestä, Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta, erityistä tukea toimintansa kehittämiseen entistä kestävämmäksi.

Päätöksentekoa alueellistetaan ja siihen otetaan mukaan sidosryhmät 

Uudistuksessa ehdotetaan hallinnoinnin alueellistamista. EU:n jäsenvaltiot kehittävät yhdessä merialueilla toimivien sidosryhmien kanssa yksityiskohtaiset säännöt ja toimenpiteet Euroopan parlamentin ja neuvoston hyväksymien monivuotisten suunnitelmien toteuttamiseksi. Tällä alueellistamisella vastataan pyyntöön lisätä sidosryhmien kuulemista ja parantaa toimenpiteiden mukauttamista eri kalastusalueiden todellisuuteen.

Kasvu ja työpaikat 

Uudistuksen perimmäisenä tavoitteena on varmistaa kalakantojen kestävä hyödyntäminen ja sen myötä kalastusalan taloudellinen hyvinvointi. Liikakalastuksen lopettaminen ja kalakantojen palauttaminen tasoille, joilla saavutetaan mahdollisimman suuri kestävä saalis, parantaa kestävän tulevaisuuden mahdollisuutta.

Kokemukset maista, joissa on jo edistytty tässä suunnassa, tukevat tätä lähestymistapaa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa vain 21:tä prosenttia kalakannoista liikakalastetaan, kalastusalan arvo on 183 miljardia dollaria (150 miljardia euroa) ja se työllistää 1,5 miljoonaa henkilöä. Euroopan unionissa kalakannoista liikakalastetaan nykyään 47:ää prosenttia Atlantilla ja 80:tä prosenttia Välimerellä. Ja vaikka saaliit ovat määrältään 20 prosenttia suuremmat kuin Yhdysvalloissa, kalastusala tuottaa nykyään vain 35,6 miljardia euroa ja 310 000 työpaikkaa (joista 138 500 pyyntialalla).

Mistä ero johtuu? Kun kalakannat ovat runsaat, kalastus on tuottavampaa: alusten ruumat täyttyvät vähemmällä kalastuksella; polttoainetta kuluu vähemmän; kalat ovat suurempia, lajittelu on nopeampaa ja myyntihinnat ovat korkeampia.

Euroopan komissio on laskenut, että kaikkien kalakantojen saattaminen kestävän enimmäistuoton mahdollistavalle tasolle voisi kasvattaa saaliita 20 % vuoteen 2020 mennessä. Kalakantojen palauttaminen kestävälle tasolle ja niiden säilyttäminen siellä tuottaa merkittäviä sosioekonomisia hyötyjä keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Vuonna 2011 33:a kalakantaa arvioitiin pyydettävän EU:ssa kestävän enimmäistuoton mahdollistavalla tasolla. Sen seurauksena EU:ssa voitiin nostaa niistä joidenkin suurimpia sallittuja saaliita vuonna 2012. Tämä puolestaan kasvatti pelkästään kalastajien tuloja ainakin noin 135 miljoonaa euroa. Kalastajien tulot voisivat kasvaa jopa 24 prosenttia ja miehistöjen palkat 25 prosenttia vuoteen 2022  mennessä, jos kaikkien kalakantojen kanssa päästäisiin kestävän enimmäistuoton mahdollistavalle tasolle. Lisäksi pyyntialalla voitaisiin luoda jopa 37 000 uutta työpaikkaa (30 %:n kasvu) vuoteen 2022 mennessä.

Siirtymä

Edellä esitetyt parannukset edellyttävät kuitenkin edistymistä kohti kestävää enimmäistuottoa. Monissa tapauksissa ei ehkä voida välttyä vaikealta siirtymäkaudelta lyhyellä aikavälillä, ennen kuin kalakannat alkavat kasvaa uudelleen. Kuinka kauan se sitten kestäisi? Viime vuosina on tapahtunut myönteistä kehitystä. Kalakantojen tila on parantunut monta vuotta jatkuneiden ponnistelujen ansiosta, erityisesti siksi, että kalastusmahdollisuuksien määrittelyssä on otettu entistä enemmän huomioon tutkimustiedot.

Tulevaisuudennäkymä 

Uudistukseen sisältyy monenlaisia ehdotuksia, jotka kattavat myös vesiviljelyn edistämisen sekä markkina- ja kauppapolitiikan uudistamisen muun muassa parantamalla kuluttajavalistusta. Komissio ehdottaa vielä, että EU edistäisi kestävää kalastusta koko maailmassa. Lainsäädäntöehdotuksista keskustellaan parhaillaan Euroopan parlamentin ja ministerineuvoston kanssa, joiden on seuraavaksi tehtävä yhteinen päätös.

Lisätietoja »»

Suomalaiset hankkeet

Kalastusmatkailun koulutushanke Lapissa

Ammattimainen järvikalastus on Suomen Lapissa katoava elinkeino, sillä se ei useinkaan takaa kalastajille riittäviä tuloja. Esimerkiksi Sodankylän kunnassa on enää noin 20 järvikalastajaa, kun heitä vuonna 2 000 oli noin 40. Yksi mahdollinen tapa hankkia lisätuloja on monipuolistaa toimintaa hyödyntämällä alueelle suuntautuvan matkailun kasvua. Siksi Sodankylän kunta käynnisti yhdessä paikallisen FLAG-ryhmän kanssa järvikalastajille suunnitellun matkailukoulutusohjelman. Kalastajia perehdytettiin turvallisuussääntöihin, asiakaspalveluun, palvelujen hinnoitteluun ja matkailutarjonnan suunnitteluun. Näin he saivat tarvittavat valmiudet pilkki- ja jokikalastuksen matkailupakettien tarjoamiseen joko itsenäisesti tai matkatoimistojen kautta. Sivutulojen hankinnan ohella hanke auttaa luomaan alueen erityispiirteisiin ja sen ikivanhoihin perinteisiin sopivaa uutta elinkeinotoimintaa.

FLAG: Pohjois- ja Itä-Lapin Kalatalousryhmä »»

Kalannahan parkitusta Pohjanmaalla 

Suomen Pohjanmaan puoleisella rannikolla on satoja saaria, joiden taloudelle ja kulttuurille kalataloudella on erittäin tärkeä merkitys. Alueella toimii noin 310 enimmäkseen pienimuotoista rannikkokalastusta harjoittavaa kalastajaa. Paikallinen FLAG-ryhmä pohti, kuinka paikallista kalataloutta voitaisiin edistää tuotteiden arvoa lisäämällä. Yhtenä mahdollisuutena tuli esille parkitun kalannahan tuotanto. Se oli aikoinaan Itämeren rannikolla yleinen perinne, joka nykyään tunnetaan enää harvoilla seuduilla. Korsholman aikuiskoulutuskeskuksessa koulutettiin 15 miestä ja naista työstämään kalannahkaa sekä suunnittelemaan ja valmistamaan siitä uusia tuotteita. Hankkeesta on sukeutunut paikallisiin resursseihin pohjautuva uusi erikoisala, jolla on hyvät kehitysnäkymät. Ajatus on herättänyt kiinnostusta myös Euroopan muissa rannikkoyhteisöissä, ja menetelmään on jo koulutettu ryhmä naispuolisia kalastajia Ranskasta.

FLAG: Pohjanmaa »»

[1] Mitä on saaliiden poisheittäminen?
Kalastajat heittävät osan pyytämistään kaloista takaisin mereen, kun he lajittelevat saaliit aluksellaan. Suurin osa näistä eläimistä kuolee, kun ne on palautettu mereen. Poisheittäminen on yleistä useimmissa kalastuksissa, ja se voi koskea merkittävää osaa kokonaissaaliista (10-60 %). 
Kalastajat heittävät kaloja pois erilaisista syistä. He heittävät pois kaloja, joita he eivät saa pyytää, koska heillä ei ole niihin kiintiötä. Tällaista tapahtuu niin kutsutussa sekakalastuksessa, jossa pyydetään useaa lajia samaan aikaan. Kun kalastajan kiintiö täyttyy jonkin lajin osalta, hän ei saa enää myydä saaliiksi saamiaan kaloja. Jos hän päättää jatkaa muiden lajien kalastusta, hän yleensä heittää pois sen lajin kalat, jonka kiintiö on täyttynyt.  
Kalastajat myös heittävät pois kaloja, jotka ovat liian pieniä ja lain mukaan ”alamittaisia”, eli nuoria kaloja, joiden pitäisi antaa rauhassa kasvaa täysimittaisiksi.  
Lopuksi kalastajat heittävät pois vähäarvoisia kaloja, joiden he eivät halua vievän tilaa aluksessa tai täyttävän rajallista kiintiötä.
Saaliiden poisheittäminen vahingoittaa alan julkisuuskuvaa ja loukkaa kalavarojen kestävän hoidon periaatetta. Saaliiden poisheittämisen kieltäminen kasvattaa ajan mittaan tietojamme kalakantojen todellisesta tilanteesta. Se auttaa parantamaan kalakantojen kestävyyttä ja kalastusalan tuottavuutta.

Lähde: Euroopan komissio

0 kommenttia:

Lähetä kommentti