Institutionaalinen muutos vaatii itsestään selvän toimintamme kyseenalaistamista

Miksi ylitämme maapallon kestokyvyn esimerkiksi tuottamalla energiamme yhä suureksi osaksi uusiutumattomilla luonnonvaroilla, vaikka olemme tiedostaneet toimiemme tuhoisuuden jo vuosikymmeniä – ja vaikka vaihtoehtoja on olemassa? Miten yhteiskunnalliset muutokset saavat alkunsa ja kehittyvät?

Ossi Ollinaho väittää Aalto-yliopiston tuotantotalouden laitoksen väitöskirjassaan, että suuri osa aineellisesta muutoksesta yhteiskunnissamme on kasautuvaa, koska se perustuu toimintaan ja ajattelutapoihin, jotka ovat muuttuneet tavanmukaisiksi. Niihin havahtuminen edellyttää institutionaalista muutosta.

– Tutkin institutionaalisena muutoksena sitä, miten tavanmukaistuneita tai itsestään selviä asioita kyseenalaistetaan ja ongelmallistetaan. Institutionaalinen muutos – tai sen yrittäminen – ilmenee ongelmina, joissa itsestäänselvyyksiä nostetaan puheenaiheiksi, Ollinaho määrittelee.

Yhteiskunnissa luonnolliseksi muuttuneen toiminnan, kuten maataloustuotannon, energiantuotannon ja liikenteen läpi kulkevat ainevirrat kasautuvat eri muodoissa ympäristöön ja muuttavat sitä laadullisesti.

Juuri luonnollisuutensa vuoksi kasautumista on vaikea pysäyttää. Suurtakin materiaalista muutosta pidetään usein hyväksyttävänä ja oikeutettuna, vaikka se muuttaisi merkittävästi ympäristöämme. Näin on käynyt esimerkiksi ilmastonmuutoksen, autoistumisen ja rehevöitymisen kanssa.

– Ne eivät olekaan tavanmukaistunutta toimintaa ensisijaisesti häiritseviä vaan pikemminkin luonnollisia asioita – ymmärrettävän ja itsestään selvän toiminnan tuloksia.

Ollinaho kutsuu tällaista hiipivää aineellista muutosta kumuloituneeksi häiriöksi. Käsitteen avulla hän selittää uskomusten – instituutioiden – kestävyyttä.

Energiapolitiikkaan ja talouskasvuun tolkkua Brasilian biopolttoaineohjelmasta

Ollinaho tutkii väitöskirjassaan Brasilian massiivista, vuonna 1975 käynnistettyä biopolttoaineohjelmaa, joka helpotti maan valtionkaupan vajetta ja suurkaupunkien häkäsaasteongelmaa. Proálcool-ohjelma päätyi kuitenkin lisäämään maaseudun eriarvoisuutta, häiritsemään öljy-yhtiö Petrobrasia ja lopulta hiipui vuoden 1990 suuren alkoholipulan seurauksena.

– Polttoainealkoholia tuottivat vain suuret tuottajat, mikä kasvatti tuloeroja ja keskitti maanomistusta entisestään. Samalla ruoan tuotanto kärsi, koska ohjelman myötä pienviljelijöiltä vietiin maat. Varsinkin maaseudun köyhimpien, miljoonien määräaikaisten työläisten, tilanne heikentyi ruoan hinnan noustessa ja työn keskittyessä yhä pienemmälle ajanjaksolle, sokeriruo’on korjuuseen.

– Tämän politiikan vaikutuksen näkee Rio de Janeiron ja São Paulon slummeissa, faveloissa, vielä nykyäänkin.

Maan arvostetuimman yliopiston, USP:n professori oli kuitenkin esitellyt jo vuonna 1977 pienimuotoisen tuotantoteknologian, jonka avulla alkoholia oltaisiin voitu tuottaa hajautetusti niin taloudellisesti, yhteiskunnallisesti kuin ympäristönkin suhteen kestävästi.

– Jos pienet maanviljelijät olisivat voineet tuottaa alkoholia yhteisöjensä käyttöön, maaseudun väestö olisi voinut nousta kohisten köyhyydestä. Samalla alkoholintuotanto olisi saatu vakaalle pohjalle.

– Syvään juurtuneet uskomukset ja tavat toimia teollisuudessa ja politiikassa sekä suurten toimijoiden intressit kuitenkin estivät uuden tavan tuottaa polttoainetta.

Energiantuotanto on herkkä aihe Suomenkin politiikassa. Ollinahon mukaan energiantuotannon hajauttaminen olisi tarpeen myös Suomessa, mikä ei kuitenkaan tunnu istuvan poliittiseen ja taloudelliseen järjestelmäämme – tai käsitykseemme taloudellisesta kasvusta.

– Teollistumisen tahdin, suunnan ja uskomukset ovat määränneet pitkälti suuret toimijat. Taustalla on sokea usko eksponentiaaliseen jatkuvaan kasvuun ja suuren mittakaavan etuun tuotannossa.

Ollinaho haluaa vaikuttaa ihmisten ajatteluun ja maailmankuvaan auttamalla näkemään uskomuksia, joihin ihmisten ja yhteiskunnan toiminta perustuu.

– Jos esimerkiksi usko jatkuvaan suhteelliseen kasvuun ei horju, ei kestävästä kehityksestä tai ilmastonmuutoksen pysäyttämisestä voi tulla mitään.

Ossi Ollinahon elektroninen väitöskirja

Lähde: Aalto yliopisto
Kuvassa: Ossi Ollinaho. Kuva: Sitra

0 kommenttia:

Lähetä kommentti