Geoengineering hillitsemään ilmastonmuutosta?


Kansainvälisillä areenoilla on viime aikoina alettu puhua geoengineering- eli ilmaston-muokkaustekniikoiden käytöstä. Niiden kohdalla ajatellaan, että ilmastonmuutosta voidaan hillitä ympäristön suunnitelmallisella ja suuressa mittakaavassa tapahtuvalla muuttamisella. Karkeasti geoengineering-tekniikat voidaan jakaa kahteen ryhmään.

SRM (Solar Radiation Management) -tekniikoiden avulla vähennetään maanpinnalle tulevan auringon säteilyn määrää, tai edistetään sen heijastumista avaruuteen. Yhtenä keinona on lisätä korkealle ilmakehään hiukkasia, jolloin pilvien muodostuminen tai niiden heijastus lisääntyy. Erityisesti sulfaattihiukkasten tai suolahiukkasten käyttöä on ehdotettu. On esitetty myös heijastavien peilien rakentamista avaruuteen.

Toinen ilmastonmuokkaustekniikoiden pääryhmä on CDR (Carbon Dioxide Removal), jossa pyritään vähentämään ilmakehässä olevaa hiilidioksidia. Esimerkiksi on esitetty laajojen merialueiden lannoitusta lisäämällä meriveteen hienojakoista rautaa. Rauta on monilla merialueilla levien kasvun minimitekijä, joten näin saataisiin levätuotanto ja sen mukana hiilensidonta kasvamaan. Hiilen on ajateltu painuvan ajan myötä meren pohjalle ja sedimentoituvan sinne. Syksyllä 2012 asia nousi esille, kun amerikkalainen yhtiö aloitti lannoituskokeen Kanadan länsirannikolla levittämällä rautasulfaattia mereen 10 000 neliökilometrin alueelle.

Tekniikoiden määrittelystä ei ole yhteisymmärrystä

Geoengineering on laaja-alainen käsite, jonka määritelmästä ei ole päästy yksimielisyyteen. Sama vaikeus koskee näiden tekniikoiden säätelyä, esimerkiksi sitä millaisia lupia tai ympäristövaikutusarviointeja pitää tehdä niitä kokeiltaessa tai käytettäessä. Asiaan vaikuttaa myös se, ettei ilmastonmuokkauksen toimivuudesta tai vaikutuksista ympäristöön ole kokemusta.

Ilmastonmuokkaustekniikat ovat olleet esillä Biodiversiteettisopimuksen kokouksissa. Vuonna 2008 pidetyssä Bonnin kokouksessa otettiin kielteinen kanta valtamerien lannoitukseen lukuun ottamatta pienen mittakaavan tutkimuksia. Päätös vahvistettiin Nagoyassa vuonna 2010 ja Hyderabadissa tänä syksynä. Samalla edellytettiin, että geoengineering-tekniikoiden kehittäminen on tehtävä kontrolloiduissa olosuhteissa ja niistä on etukäteen tehtävä yksityiskohtainen ympäristövaikutusten arvio.

Hyderabadin päätöksessä todettiin kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämisen olevan ilmastonmuutoksen ensisijainen hillintäkeino. Siinä referoidaan useita ilmastonmuokkaustekniikoista käytettyjä määritelmiä, muun muassa sopimuksen oman asiantuntijaryhmän käyttämää: "Deliberate intervention in the planetary environment of a nature and scale intended to counteract anthropogenic climate change and/or its impacts". Geoengineering-tekniikoihin ei kuitenkaan luettu metsänhoitoon liittyviä toimia eikä hiilidioksidin talteenottoa ennen sen pääsyä ilmakehään (CCS-tekniikat, Carbon Capture and Storage).

Tekniikoiden vaikutuksista tarvitaan lisää tietoa

Päätöksessä kiinnitetään huomiota myös geoengineering-tekniikoihin liittyviin tiedonpuutteisiin ja tutkimustarpeisiin. Esimerkiksi miten ne vaikuttavat biodiversiteettiin ja ekosysteemipalveluihin eri mittakaavoissa tai miten ne vaikuttavat alkuperäiskansojen elinoloihin. Osapuolikokous totesi ilmastonmuokkauksen säätelyn puutteet. Ilmastonmuokkaustekniikoiden säätelyyn ei tällä hetkellä ole yhtenäistä eikä yhtä oikeaa lähestymistapaa.

Säätelyä ja hallintaa koskevien mekanismien pitäisi olla tutkimukseen perustuvia, maapallon laajuisia, tehokkaita ja läpinäkyviä. Niitä tulisi kehittää erityisesti tekniikoille, joilla on yli rajojen ulottuvia vaikutuksia ja joita käytetään kansallisen päätösvallan ulkopuolilla olevilla alueilla ja ilmakehässä.

Teksti: Heikki Toivonen, Suomen ympäristökeskus

Lähde: Klimaatti

0 kommenttia:

Lähetä kommentti