Vesiekosysteemit reagoivat maata herkemmin ilmaston lämpenemiselle

Maapallon pinta-alasta yli kaksi kolmannesta on veden peitossa. Vesiympäristöillä on luultua merkittävämpi rooli hiilen kierrossa myös ilmaston lämmetessä, sillä vesiekosysteemit reagoivat lämpötilanmuutoksiin voimakkaammin kuin maaekosysteemit, selviää Naturessa 26.7. julkaistusta kansainvälisestä tutkimuksesta, jossa oli mukana myös Helsingin yliopiston metsätieteiden ja fysiikan laitokset.

Kyseessä on suurin erilaisten ekosysteemien hiilenvaihtoa selvittänyt tutkimus, sillä aiemmin on keskitytty yhden ympäristön tutkimiseen kerrallaan.

– Vasta viime vuosina on alettu ymmärtää kasvien, eläinten, pieneliöiden ja elottoman luonnon muodostamien ekosysteemien keskinäistä vuorovaikutusta hiilen siirtymisessä, toteaa tutkimuksessa mukana ollut akatemiatutkija Jukka Pumpanen metsätieteiden laitokselta.

Kasvien yhteyttäminen sitoo hiilidioksidia ilmakehästä ja eliöiden hengitys vapauttaa sitä takaisin ilmakehään. Lämpötilan noustessa hengitys lisääntyy enemmän kuin yhteyttäminen.

– Pitkällä aikavälillä yhteyttämisessä sidottu hiilidioksidin määrä rajoittaa eliöiden hengitystä maaekosysteemissä. Vesiekosysteemissä rajoitetta ei muodostu, sillä hiiltä saadaan yhteyttämisen lisäksi vesivirtojen ja sateiden mukana, Pumpanen selittää.

– Tutkimuksen perusteella ei voida sanoa, että tällainen ekosysteemien välinen ero varsinaisesti kiihdyttäisi ilmastonmuutosta. Hiilen kierto ekosysteemeissä täytyy kuitenkin tuntea, koska sillä on merkittävä rooli ennusteiden tarkkuuden kannalta, Pumpanen painottaa.

Ilmastonmuutosennusteissa metsien hiilensidontakykyä on Pumpasen mukaan mahdollisesti yliarvioitu.

– Maalta vesiekosysteemeihin siirtyvää hiiltä ei ole osattu ottaa riittävällä tavalla huomioon ilmastonmuutosta kuvaavissa malleissa. Yksittäin tarkasteltuna metsä vaikuttaa suuremmalta hiilinielulta kuin se todellisuudessa on, sillä vuositasolla jopa kymmenen prosenttia metsään sitoutuvasta hiilivarastosta voi siirtyä veden mukana vesiekosysteemeihin.

Tutkijat mittasivat hiilidioksidin määrää ja lämpötilaa vuoden ajan ympäri maailman 373 tutkimuspaikalla, jotka luokiteltiin yhdeksään eri ekosysteemiin. Suomesta mukana olivat Lapin ja Pirkanmaan tutkimusasemat. Idea tutkimuksesta lähti meribiologeilta Britanniasta ja Australiasta, joiden lisäksi tutkimuksessa oli mukana eri alojen tutkijoita Italiasta, Espanjasta, Tanskasta, Kanadasta ja Yhdysvalloista.

Artikkeli Nature-lehden numerossa 7408 (vol. 487, sivut 472–476). Sähköinen versio »»

Jukka Pumpanen TUHAT-tutkimustietokannassa »»

Lähde: HY
Kuva: Ekofokus

0 kommenttia:

Lähetä kommentti