Mistä tunnen uhanalaisen kasvin? - Mitä voin tehdä sen hyväksi?

Neidonkenkä, vaarantunut. Kuva Heikki Eeronheimo.
Suomen uhanalaiset kasvit -kirja on innostava tietopaketti kaikille luonnosta kiinnostuneille. Siinä esitellään kaikki Suomen 197 uhanalaista kasvilajia, niiden uhanalaistumisen syyt ja tulevaisuuden uhkat sekä pohditaan keinoja lajien säilyttämiseksi. Esimerkiksi perinne-ympäristöjen hoidolla, pensaikkoja raivaamalla ja niittämällä on voitu parantaa monen uhanalaisen kasvin elinmahdollisuuksia.

Kirja auttaa tunnistamaan kuvin ja tekstein uhanalaisen kasvin yleisemmistä sukulaisistaan ja kertoo millaisesta elinympäristöstä lajia kannattaa etsiä. Monipuoliset levinneisyys-kartat selventävät, missä päin maatamme kasvia tavataan ja mistä se on hävinnyt.

Uusimpina uhkina ilmastonmuutos ja vieraslajit

Kasvistomme uhanalaistuminen johtuu pääosin ihmisen toiminnasta. Teiden ja kaupunkien rakentaminen, metsien ja soiden laajamittainen hyödyntäminen, perinteisen karjanpidon loppuminen, niittyjen ja rantojen umpeenkasvu sekä vesien rehevöityminen ovat heikentäneet luonnonvaraisten kasviemme elinmahdollisuuksia. Uusia uhkia ovat puolestaan ilmastonmuutos ja haitallisten vieraslajien leviäminen maahamme.

Eniten uhanalaisia ja silmälläpidettäviä kasveja (87 lajia) elää maatalouden modernisoitumisen myötä katoamassa olevilla niityillä, laitumilla ja hakamailla. Myös rannoilla, etenkin Itämeren rantaniityillä ja hiekkarannoilla, viihtyvistä kasvilajeista monet ovat uhanalaisia (64 lajia). Soiden kasvilajisto on niukempi, mutta uhanalaisten lajien osuus kaikista suokasveista on suuri. Suokasveissa on 20 valtakunnallisesti uhanalaista ja kymmenen silmälläpidettävää lajia.

Ilmastonmuutos vaikuttaa monin tavoin kasvistoomme. Tunturipaljakka kasvaa umpeen koivuvyöhykkeen siirtyessä ylemmäs, eivätkä karuihin oloihin sopeutuneet lajit pysty sopeutumaan uuteen kilpailutilanteeseen. Talvisateiden lisääntyessä vesistöjen ravinnekuormitus tulee kasvamaan, mikä pahentaa sekä vesien että rantojen rehevöitymistä. Lisäksi jäättömien talvien yleistyminen voimistaa entisestään rantaniittyjen umpeenkasvua. Myös suolamaat ja niiden erikoistunut kasvillisuus, kuten suolayrtti, ovat vaarassa hävitä umpeenkasvun ja lisääntyvän sadannan vuoksi.

Ex situ -suojelun avulla voidaan palauttaa kasveja takaisin luontoon

Ex situ -suojelulla tarkoitetaan lajin suojelua muualla kuin sen alkuperäisessä elinympäristössä. Kasvien osalta se voi tarkoittaa siementen tai solukon säilyttämistä kylmässä tai kasvatusta kasvitieteellisessä puutarhassa.

Elinkyvyltään heikentynyt kasviesiintymä voidaan elvyttää palauttamalla puutarhassa lisättyjä yksilöitä takaisin luontoon - Suomessa tätä kokeillaan esimerkiksi vain yhden esiintymän varassa sinnittelevällä tähkähelmikällä. Tällä hetkellä vain vajaa viidennes uhanalaisista kasveistamme on jonkin asteisen ex situ -suojelun piirissä. Työ onkin vasta alussa, sillä kansainvälisen kasvistonsuojelustrategian tavoitteena on saada 75 prosenttia kansallisesti uhanalaisista lajeista ex situ -suojelluiksi.

Lähde: SYKE

1 kommenttia:

  1. Anonyymi4/18/2012

    Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa näin myynnissä mm. mukulaleinikin taimia ja se tuntui aika hienolta idealta (käsittääkseni melko uhanalainen kyseinen leinikki). Voi odotan innolla sitä päivää, kun pihoille innostutaan istuttamaan isossa mittakaavassa kotoperäisiä kasveja kurtturuusun, lupiinin ja muiden hirvitysten sijaan! :)

    VastaaPoista