Talvimyrskyt huuhtelivat Suomenlahtea: happitilanne on hyvä ja fosforia viimevuotista vähemmän

Poikkeuksellisen myrskyisä, sateinen ja jäätön alkutalvi on saanut aikaan sen, että Suomenlahden vesi on sekoittunut hyvin. Voimakkaat lounaiset myrskytuulet ovat painaneet vähäsuolaista Itämeren pääaltaan pintavettä Suomenlahteen niin voimakkaasti, että suolaisempi syvä vesi on lähes kokonaan virrannut Suomenlahdesta pois.

Tämä kävi ilmi SYKEn merentutkimusalus Arandan talviseurantamatkoilla, jotka toteutettiin SYKEn merikeskuksen ja Ilmatieteen laitoksen yhteistyönä. Matkat ovat osa Itämeren suojelukomissio HELCOMin Combine-seuranta ohjelmaa ja ne kattoivat Suomenlahden, Saaristomeren, Selkämeren, Ahvenanmeren sekä Itämeren pääaltaan keskiosat Gotlannin saaren eteläkärjen tasalle. Teknisten ongelmien aiheuttaman aikapulan vuoksi Perämeri jouduttiin jättämään pois ohjelmasta tänä vuonna.

”Myrskytuulten aiheuttama vesien sekoittuminen näkyy myös varsinaisen Itämeren altaalla niin, että sen pohjoispäässä suolaisen, raskaamman syvän veden ja kevyemmän, vähemmän suolaisen pintaveden raja (halokliini) on painunut alemmas (kuva 1)”, kertoo matkanjohtaja, kehittämispäällikkö Juha Flinkman SYKEn merikeskuksesta.
Kuva 1. Suolaisuus Itämeren altaalta Suomenlahdelle
Fosfori vähentyi Suomenlahdella

Talviseurannan tulosten mukaan fosforin määrä on selvästi vähentynyt Ssuomenlahdella talviin 2010-11 verrattuna. Sen sijaan typpipitoisuudet olivat kohonneet Suomen rannikon tuntumassa ja yleisemminkin Suomenlahden pohjoisosassa verrattuna kahteen aikaisempaan talveen. Tämä saattaa jossain määrin olla yhteydessä loppuvuoden runsaisiin sateisiin, joiden seurauksena jokien mereen tuomat typpimäärät lisääntyivät (kuva 2).

”Vuosi sitten eli talvella 2011 pintaveden fosfaattifosfori oli huomattavasti kohonnut edeltäneestä vuodesta 2010, mutta syvällä sitä oli vähemmän. Tänä vuonna fosfaatin määrä sekä pintavedessä että syvemmällä on selvästi vähentynyt aiempiin talviin 2010 ja 2011 verrattuna Juha Flinkman toteaa. ”Tämä johtuu pääasiassa Suomenlahden veden tehokkaasta sekoittumisesta. Lisäksi hyvät happiolot ovat pitäneet ns. sisäisen kuormituksen alhaisena (kuvat 3 ja 4).”

Myös Pietarin yhdyskuntajätevesien tehostunut fosforinpoisto pienentää osaltaan  fosforipitoisuutta etenkin itäisellä Suomenlahdella. Suurin Suomenlahden fosforipitoisuuteen vaikuttava tekijä on kuitenkin pohjasedimenteistä peräisin oleva ns. sisäinen kuormitus, joka on ollut vähäistä nyt syvän veden happitilanteen ollessa hyvä.
Kuva 2. Epäorgaaninen typpi pintakerroksissa Suomenlahdella talvina 2011 ja 2012
Kuva 3. Fosfaattifosfori pintakerroksissa Suomenlahdella talvina 2011 ja 2012

Kuva 4. Fosfaattifosfori pohjanläheisessä vesikerroksessa Suomenlahdella talvina 2011 ja 2012
Planktonlevien kevätkukinnalta käyttämättä jäävän niin sanotun ylijäämäfosforin määrä vaikuttaa kesän sinileväkukintoihin: mitä enemmän ylijäämäfosforia sitä suurempi on kukintojen todennäköisyys . Tämän ylijäämäfosforin määrä voidaan laskea talven fosfori- ja typpimäärien avulla. Ylijäämäfosforin määrä olisi tämän laskelman perusteella jäämässä kaikkialla Suomenlahdella pienemmäksi  kuin vuonna 2011 (kuva 5). Ravinnetilanne saattaa kuitenkin muuttua vielä kevään aikana   sääolojen ja veden sekoittumisen mukaan, tämän vuoksi SYKEn sinileväennuste merialueille  annetaan vasta kesäkuun alussa.
Kuva 5. Ylijäämäfosfori Suomenlahdella 20120
Itämeren pääaltaalla hapeton vesikerros paksuuntui

Itämeren pääaltaan syvien pohjien yläpuolinen hapeton vesikerros on edelleen paikallaan ja osin paksuuntunutkin. Vähähappinen vesi tulee vastaan nyt jo 65 metrin syvyydessä ja rikkivety 90 metrin syvyydessä. Pääaltaan syvänteissä myös rikkivedyn pitoisuudet olivat kasvaneet viime vuosiin verrattuna (kuva 6).
Kuva 6. Happipitoisuus Gotlannin syvänteeltä Suomenlahdelle talvina 2011 ja 2012
Selkämeri ja Ahvenanmeri ovat Salpausselän kynnyksen takana suojassa Itämeren pääaltaan hapettomalta syvävedeltä, eikä siellä ole havaittavissa merkittäviä muutoksia. Selkämeren ja Ahvenanmeren vesi on hapekasta pohjaan asti kaikissa syvänteissä, eikä suolaisemman, vähähappisen veden valumista alueelle ole juuri havaittavissa aiempiin vuosiin verrattaessa (kuva 7).

Kuva 7. Happipitoisuus Gotlannin syvänteeltä Pohjanlahdelle talvella 2012. Perämeren tiedot puuttuvat
Lähde: SYKE

0 kommenttia:

Lähetä kommentti