Aurinkomyrskyt ravistelevat maapallon lähiavaruutta

Auringosta irronnut suuri magneettinen pilvi lähestyy Maata. Tiistai-Illan ja keskiviikkoaamun kuluessa on odotettavissa revontulia, mikäli taivas on pilvetön ja pilven magneettinen rakenne on revontulille suosiollinen.

Avaruusmyrsky voi vahingoittaa lähiavaruuden satelliitteja tai häiritä kommunikointia HF-taajuusalueen radioaalloilla, mutta tämän-kertaisen myrskyn ei odoteta aiheuttavan haittaa sähköverkolle tai muille maanpäällisille systeemeille.

Pilven suuren korkeaenergisten hiukkasten lukumäärän ja energioiden kannalta katsottuna tätä magneettista pilveä voidaan pitää suurimpana kuuteen vuoteen. Viime vuosina Aurinko onkin ollut harvinaisen hiljainen pitkään. Yhtäjaksoisia auringonpilkuttomia päiviä on ollut vuodesta 2004 lähtien yhteensä 821.

Nyt Auringosta irronnut magneettinen pilvi etenee suurella nopeudella avaruudessa ja ensimmäiset merkit sen saapumisesta Maan lähiavaruuteen havaittiin tiistai-iltana 24.tammikuuta noin klo 17. Magneettisen pilven etenemistä seurataan avaruussääsatelliiteilla. ACE-satelliitti, joka monitoroi Auringon aktiivisuutta noin 1,5 miljoonan kilometrin etäisyydellä Maasta jatkuvasti, on jo osittain tilapäisesti sokeutunut pilven kantamien korkeaenergiaisten hiukkasten vuoksi.

Auringon aktiivisuuden vaihtelut vaikuttavat eniten maapallon ilmakehän ylimpiin kerroksiin sadan kilometrin korkeudesta ylöspäin. Auringosta purkautuvat hiukkaset sytyttävät ilmakehässä revontulia ja aiheuttavat muita avaruussäähäiriöitä. Äärimmäisissä tapauksissa niillä on haittavaikutuksia geostationaarisella radalla olevien satelliittien toimintaan ja esimerkiksi GPS-signaaleihin. Viimeksi tällaisia haittoja oli merkittävissä määrin vuonna 2003.

Auringon pilkkumaksimi vuonna 2013

Auringon aktiivisuus noudattaa noin 11 vuoden jaksollisuutta. Samassa tahdissa vaihtelee myös auringonpilkkujen määrä. Auringonpilkkujen määrän ennustetaan olevan huipussaan vuonna 2013, jolloin myös avaruussäähäiriöitä tulee olemaan eniten. Revontulien esiintymistodennäköisyyden tiedetään kohoavan erityisesti muutamina vuosina auringonpilkkumaksimin jälkeen. 1900-luvun suurimpiin pilkkuhuippuihin verrattuna edessä oleva pilkkumaksimi on todennäköisesti niitä matalampi.

Auringon aktiivisuuden 11-vuotiseen jaksollisuuteen liittyy myös maapalloa lämmittävän säteilyn yhtäaikainen vaihtelu. Maapallon pitkäaikaiseen lämpötilakehitykseen auringonpilkkujaksosta toiseen ei Auringon aktiivisuudella ole keskeistä osuutta, vaikka sen vaikutus voidaan tunnistaa pienenä ilmastovaihteluiden havaintosarjoissa.

Ilmatieteen laitos seuraa jatkuvasti avaruussään muutoksia revontulikameroilla ja magneettikentän mittalaitteilla. Ilmatieteen laitoksen aurorasnow-sivuilta saa tietoja käynnissä olevista avaruussäähäiriöistä ja revontulien näkymisestä.

Lähde: Ilmatieteen laitos

0 kommenttia:

Lähetä kommentti