Kulunut vuosi oli tavallista lämpimämpi ja paikoin runsassateinen

Alkuvuonna sekä pinta- että pohjavedet olivat suuressa osassa maata keskimääräistä alempa-na. Kevättalvella lunta oli harvinaisen paljon maan etelä- ja keskiosassa, mutta Lapissa niukalti. Routaa oli Lapissa tavallista runsaam-min, mutta etelä- ja keskiosassa vähemmän paksun lumikerroksen vuoksi. Jäät olivat paksuja maan etelä- ja keskiosassa. Kevättulvat olivat Lapissa harvinaisen pieniä, rannikkojoissa lumisen talven myötä keskimääräistä suurem-pia. Järvivedet olivat suurimman osan kesää tavallista lämpimämpiä maan etelä- ja keskiosassa, heinäkuussa jopa poikkeuksellisen lämpimiä. Loppuvuonna satoi runsaasti. Talvi tuli harvinaisen myöhään pohjoisessa, eikä se ollut alkanut vielä etelässä vuoden lopussa. Sekä pinta- että pohjavedet olivat vuoden päättyessä keskimääräistä ylempänä, ja rannikolla vedenpinnat olivat paikoin tulvalukemissa.

Sadanta

Vuoden aikana satoi pääosin keskimääräisesti tai sitä enemmän. Vuosisadanta oli suurimmassa osassa maata 550–750 mm. Loppuvuosi oli monin paikoin sateinen. Joulukuussa satoi ajankohtaan nähden runsaasti maan etelä- ja keskiosassa. Sateisia kuukausia olivat myös heinä-, elo- ja syyskuu. Vähäsateisinta oli sydäntalvella sekä marraskuussa.

Lumen vesiarvo

Alkuvuosi oli lumen osalta epätavallinen. Maan etelä- ja keskiosassa lunta oli harvinaisen paljon, lopputalvella rannikkoalueilla jopa kaksinkertaisesti keskiarvoon verrattuna. Sen sijaan pohjoisessa, erityisesti Etelä-Lapissa, lunta oli huomattavasti tavallista vähemmän. Lumen vesiarvon maksimi saavutettiin lähes koko maassa huhtikuun alkupäivinä, ja tämän jälkeen lumet sulivat maan etelä- ja keskiosista nopeasti. Lapissa sulaminen jakaantui useampaan jaksoon, mutta sielläkin suuri osa lumipeitteestä hupeni jo huhtikuussa. Sulaminen tapahtui erityisesti Pohjois-Suomessa keskimääräistä aiemmin.

Loppuvuonna talven tuloa saatiin odotella koko maassa pitkään. Valtaosaan Lappia lunta satoi vasta marraskuun puolivälin jälkeen eli poikkeuksellisen myöhään. Marraskuun loppupuolella lumisen alueen raja kävi maan keskiosassa, ja joulukuussa lumipeite käväisi hetkellisesti lähes koko maassa. Pysyvämpi lumipeite saatiin kuitenkin ennen joulua vain noin Pietarsaari–Joensuu-linjan pohjoispuolelle, ja koko tälläkin alueella lunta oli selvästi tavallista vähemmän. Aivan eteläisimmällä rannikkokaistaleella ensilumi satoi vasta juuri ennen joulua, mutta se suli pois pian.

Vesistöjen vedenkorkeus ja virtaama

Vuoden alussa vedenpinnat olivat suuressa osassa maata alhaalla. Maan etelä- ja keskiosissa kevät sulatti suuret lumimassat nopeasti, ja erityisesti rannikkojoissa kevättulvat nousivat huhtikuussa huomattavasti tavallista suuremmiksi. Vähälumisessa Lapissa kevättulva jakautui useampaan pieneen huippuun. Etelä-Lapissa tulva jäikin selvästi keskimääräistä pienemmäksi, paikoitellen jopa ennätyksellisen pieneksi. Kevättulvien jälkeen vedenpinnat olivat lähellä ajankohdan keskiarvoja lukuun ottamatta maan itä- ja keskiosan suuria järviä, joissa lumien sulamisvedet eivät riittäneet nostamaan pintoja tavalliselle kesätasolle. Kesällä ajoittain runsaat sateet saivat erityisesti Pohjois-Pohjanmaalla vedet nousemaan harvinaisen korkealle. Saimaan ja Pielisen pinnat pysyivät koko kesän ja loppuvuoden alhaalla.

Syyssateita saatiin eniten Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa, ja näillä alueilla vedet nousivatkin monin paikoin poikkeuksellisen korkealle. Loppuvuotta kohti vedenpinnat laskivat lähemmäs keskiarvoja. Lapissakin sateet nostivat vedet syksyllä korkealle, ja esim. Inarinjärven pinta oli talven tullessa selvästi keskimääräistä ylempänä. Maan etelä- ja keskiosissa vedet kääntyivät marraskuun kuivemman kauden jälkeen taas nousuun, ja jouluviikolla etelä-, lounais- ja länsirannikon joet nousivat keskimääräistä kevättulvaa korkeammalle. Monessa joessa talvitulva nousi lähes viimekeväisen tulvan tasolle ja paikoin jopa sen yli. Tulva sai veden nousemaan monin paikoin pelloille, katkoi teitä ja kasteli ainakin Varsinais-Suomessa kesäasuntoja.

Pohjaveden korkeus

Vuoden alussa pohjaveden pinnat olivat suuressa osassa maata 15–40 cm alle ajankohdan keskiarvon ja Pohjois-Suomessa hieman tavanomaista alempana. Pohjavedet laskivat maaliskuun loppuun asti, jolloin ne lähtivät etelässä ja lännessä nousuun lumien sulaessa. Maan keski- ja itäosassa pinnat lähtivät nousuun vasta huhtikuun lopulla ja pohjoisessa toukokuussa. Lumen sulamisvedet eivät täydentäneet merkittävästi pohjavesivarantoja, minkä vuoksi pinnat olivat koko maassa keväällä 0–30 cm alle keskiarvon. Kesähelteiden myötä runsas haihdunta laski pintoja 10–40 cm alle ajankohdan keskiarvon. Elokuun sateet täydensivät ensin maankosteusvarastoja ja vasta syyskuun sateet nostivat pohjaveden pintoja. Tuolloin ne olivat rannikkoseudulla ja Keski-Suomessa 5–50 cm yli keskimääräisen, mutta muualla maassa vielä 0–40 cm sen alle. Pohjavesivarastojen täydentyminen jatkui loka-marraskuussa ja pinnat olivat suuressa osassa maata 5–40 cm keskimääräistä ylempänä. Joulukuun leudot ja sateiset kelit pitivät pohjaveden pinnat edelleen korkealla.

Routa

Alkuvuodesta routaa esiintyi runsaslumisella etelärannikolla vain muutamia senttejä. Lapissa lunta oli vähemmän, ja routaa oli 60–80 cm. Muualla maassa routakerros oli 10–40 cm lumen määrästä riippuen. Maan etelä- ja keskiosassa roudan maksimipaksuus saavutettiin poikkeuksellisesti jo tammi-helmikuun vaihteessa. Etelä- ja länsirannikolla routaa oli 10–20 cm, joka oli 20–25 cm keskimääräistä vähemmän. Maan itäosassa hieman keskimääräistä suurempi roudan maksimipaksuus saavutettiin maaliskuun puolessa välissä, jolloin routaa oli 10–40 cm. Pohjois-Suomessa routaa oli maalis-huhtikuun vaihteessa enimmillään 40–160 cm eli 10–40 cm keskimääräistä enemmän. Maan etelä- ja keskiosassa routa suli pääosin huhtikuussa. Vähälumisen talven jäljiltä Lapissa oli routaa toukokuussa paikoin melko runsaasti mutta kesäkuussa enää aivan pohjoisessa. Marraskuussa routaa muodostui Lapissa ja paikoitellen Itä-Suomessa, mutta leudon sään vuoksi se suli Lappia lukuun ottamatta joulukuussa.

Jäänpaksuus

Järvijäät olivat vuoden alussa keskiarvoa paksumpia maan etelä- ja keskiosassa. Suuri osa kokonaispaksuudesta oli kuitenkin kantavuudeltaan heikkoa kohvajäätä, joka oli muodostunut lumisohjosta ja jäälle nousseesta vedestä. Maan pohjoisosassa jäänpaksuus oli keskiarvon tuntumassa. Kevättalvea kohden jäät paksunivat, mutta alueelliset erot pysyivät samankaltaisena. Talven suurimmat jäänpaksuudet mitattiin maan etelä- ja keskiosassa maalis-huhtikuun vaihteessa, pohjoisessa huhtikuun alkupuoliskolla. Maksimipaksuus oli koko maassa 55–75 cm, Kilpisjärvellä kuitenkin suurempi. Lukemat olivat maan etelä- ja keskiosassa keskiarvoa isompia. Lapissa maksimipaksuudet olivat keskimääräisen tuntumassa tai sen alle. Vesistöjen jäätyminen syksyllä oli Lapissa poikkeuksellisen myöhäinen. Jäätä pystyttiin mittaamaan Lapissa vasta joulukuussa, ja sitä oli monin paikoin ennätyksellisen vähän. Vuoden lopussa jäätä oli lähinnä vain maan pohjoisosassa, ja suurin osa maan etelä- ja keskiosan järvistä oli vielä ilman yhtenäistä jääkantta.

Pintaveden lämpötila

Toukokuussa veden lämpötilat olivat ajankohdan keskiarvon tuntumassa ja välillä lämpimien jaksojen myötä selvästi sen yläpuolella. Kesäkuun alun helteinen sää nosti pintavesien lämpötilat selvästi keskiarvojen yläpuolelle. Juhannuksena tuulinen ja sateinen sää sekoitti ja viilensi vesiä. Sää lämpeni kesä-heinäkuun vaihteessa ja pintavedet pysyivät lähes koko heinäkuun ajan selvästi keskimääräistä korkeammissa lukemissa. Muutamalla havaintopaikalla rikottiin jopa vanha lämpötilaennätys heinäkuun aikana. Kesän korkeimmat veden lämpötilalukemat olivat maan etelä- ja keskiosassa 23–26 astetta eli selvästi keskimääräistä korkeampia. Lapissa jäätiin yleisesti alle 20 asteeseen. Elokuun alussa pintavedet olivat koko maassa tavallista lämpimämpiä, mutta ne olivat alkaneet jo jäähtyä. Syksyn aikana pintavedet pysyivät ajankohdan keskiarvoa ylemmissä lukemissa.

Haihdunta

Kesäkauden haihdunta jäi Pohjanmaalla sateisen sään takia selvästi tavallista pienemmäksi. Sen sijaan Lapissa vettä haihtui aikaisen kevään ja myöhäisen talventulon takia suhteellisen paljon. Muualla maassa toukokuusta syyskuuhun Class A -astioilla mitatut haihdunnat olivat enimmäkseen lähellä keskimääräisiä. Voimakkainta haihdunta oli tavalliseen tapaan keskikesän helteisillä säillä. Koska päivät ovat tuolloin myös pitkiä, kuukauden haihduntasumma oli kesä- ja heinäkuussa selvästi muita kuukausia suurempi. Haihduntakausi jatkui lämpimän syksyn johdosta tavallista pidempään koko maassa.

Lähde: SYKE

0 kommenttia:

Lähetä kommentti