Matelijoilla ja sammakkoeläimillä menee kohtuullisen hyvin

Vuonna 2010 tehdyn uhanalaisarvioinnin mukaan vain kangaskäärme on viidestä matelijastamme uhanalainen. Samoin viidestä arvioidusta sammakkoeläinlajistamme vain rupilisko luokiteltiin uhanalaiseksi. Viime vuosina uudelleen löytynyttä mölysammakkoa ei vielä arvioitu, sillä sitä on todennäköisesti istutettu eri puolille Etelä-Suomea. Mölysammakko hävisi Suomesta 1960-luvun alussa.
Koiraspuolinen rupilisko Kuva: Ville Vuorio 
Yleisimpien lajien, kuten kyy, sammakko tai rupikonna, osalta levinneisyyksissä ei ole havaittu suuria ja alueellisia muutoksia vuoden 2000 uhanalaisarviointiin verrattuna. Rupiliskon ja kangaskäärmeen esiintymiskartoitukset ovat tuottaneet uutta tietoa, joka huomioitiin uusimmassa uhanalaisarvioinnissa.

Tehokas ja voimaperäinen maankäyttö, kuten asutuksen leviäminen, uhkaa paikallisesti matelija- ja sammakkoeläinkantoja. Sammakkoeläimet tarvitsevat lisääntymiseen vesiympäristön, kuivaa maata ravinnon hankintaan ja sopivan talvehtimispaikan. Talvehtimispaikkojen puute voi olla paikoin ongelma myös yleisemmille lajeille, kuten kyylle, rantakäärmeelle ja vaskitsalle.

Ilmaston lämpeneminen saattaa kuivattaa entistä nopeammin sammakkoeläinten lisääntymisvesiä. Toisaalta monet pihalammikot ja muut vastaavat ihmisen rakentamat vesialtaat kelpaavat usein kutupaikaksi sammakolle ja vesiliskolle. Kyytä lukuun ottamatta maamme vakinaiset matelija- ja sammakkoeläinlajit ovat rauhoitettuja. Rauhoitus koskee myös munia ja toukkavaiheita.

Rauhoituksella ja seurannoilla pyritään turvaamaan tulevaisuus

Vuoden 2010 uhanalaisarvioinnissa rupilisko luokiteltiin erittäin uhanalaiseksi. Se on myös luonnonsuojelulain tarkoittama erityisesti suojeltava laji kuten viitasammakko. Asumavesien ruoppaukset ja kuivatukset sekä kalaistutukset ovat rupiliskon suurimmat uhkatekijät.

Levinneisyyskartoitusten yhteydessä rupiliskon uusia esiintymiä löydettiin Itä-Suomesta. Sen sijaan Ahvenanmaan tilanne tunnetaan puutteellisemmin. Erillisen, kaksiosaisen levinneisyysalueen sekä paikallisten, usein kaukana toisistaan olevien esiintymien vuoksi lajin katsottiin olevan erittäin uhanalainen. Pohjois-Karjalassa rupiliskon elinpaikkoja on suojeltu.

Ainoastaan Ahvenanmaalla esiintyvä kangaskäärme luokiteltiin vaarantuneeksi. Kesäkauden vilkas liikenne verottaa lajin kantaa. Lajista on saatu 2000-luvulla runsaasti uutta levinneisyys- ja elinympäristötietoa. Kangaskäärmeen onkin aiemmin oletettua yleisempi.

Rantakäärmeen levinneisyydessä ei havaittu muutoksia. Ainakin paikoin Etelä-Suomen rannikolla ja Ahvenanmaalla kanta näyttää vakaalta, joillakin alueilla jopa hieman kasvaneen. Rantakäärme luokiteltiin silmälläpidettäväksi lajiksi, joten se poistui uhanalaisten lajien listalta. Vaskitsan levinneisyys näyttää 2000-luvulla vakiintuneen, joten se arvioitiin elinvoimaiseksi.

Mahdolliset uudet uhkatekijät

Muualla maailmassa sammakkoeläinkantoja voimakkaasti vähentäneet taudit, kuten Batrachochytridum-loissieni, sekä UV-säteily ja ympäristömyrkyt eivät toistaiseksi uhkaa Suomen sammakkoeläin- ja matelijalajistoja.

Uudeksi uhkatekijäksi saattaa muodostua Iridoviridae-heimoon kuuluva Ranavirus. Nämä DNA-virukset ovat aiheuttaneet sammakkoeläinten massakuolemia niin Aasiassa, Euroopassa, Pohjois-Amerikassa kuin Etelä-Afrikassa. Ne leviävät esimerkiksi kalaistutusten mukana. Eviran selvitysten mukaan Ranavirusta ei vielä ole maassamme tavattu.

Lähde: SYKE

0 kommenttia:

Lähetä kommentti