Ilmastonmuutos uhkaa arktisia sammalia

Sammalien uhanalaistumiskehitys jatkuu epäsuotuisana, vaikka muutokset edelliseen, vuonna 2000 tehtyyn, arviointiin eivät ole dramaattisia. Tuoreimman, vuonna 2010 tehdyn arvion mukaan noin 20 prosenttia maamme sammalista on arvioitu uhanalaisiksi. Ilmastonmuutoksen merkitys sammalten uhanalaisuuden syynä ja uhkatekijänä nousi vahvasti esille.

Myös maatalouden synnyttämien perinteisten kulttuuriympäristöjen ja rantaluonnon merkitys uhanalaiselle lajistolle korostui. Tilanne ei ole parantunut vanhaa metsää ja lahopuujatkumoa vaativien lajien tai ravinteisten soiden ja erilaisten pienvesien sammallajien osalta. Eteläisessä Suomessa monien luontotyyppien huono suojelutilanne vaikuttaa heikentävästi useiden uhanalaisten sammallajien elinmahdollisuuksiin.

Vuonna 2010 valmistuneessa uhanalaisuusarvioinnissa oli mukana 906 sammallajia. Enemmistö (58 %) Suomen sammalista on elinvoimaisia. Edellisestä, vuoden 2000 arvioinnista uhanalaisuusluokka on huonontunut 10 prosentilla sammalista. Esimerkiksi 26 lajia aiemmin elinvoimaisiksi luokitelluista lajeista on nyt silmälläpidettäviä. Äärimmäisen ja erittäin uhanalaisiin on noussut 53 uutta lajia ja 12 sammallajin arvioidaan hävinneen Suomesta vuoden 2000 jälkeen.

Uhanalaisten sammalten elinympäristöjen luonnonhoitoon ja ennallistamiseen sekä huomiointiin maankäytön suunnittelussa tulee panostaa aiempaa enemmän. Vapaaehtoisen suojelun keinoja tulee hyödyntää uhanalaisten lajien esiintymien turvaamisessa ja suojelun rahoitus pitää varmistaa. Ilman kattavia ja oikein suunnattuja toimia sammalten uhanalaistumiskehitys tulee edelleen jatkumaan epäsuotuisana.

Ilmasto on jo muuttunut Pohjois-Suomessa

Kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) ennusteiden mukaan lämpötilat tulevat nousemaan nopeimmin ja eniten pohjoisessa. Samanaikaisesti sademäärät kasvavat ja äärimmäiset sääilmiöt yleistyvät. Mallinnusten perusteella noin 25 prosenttia Fennoskandian tuntureiden kasveista arvioidaan häviävän vuosiin 2050–2080 mennessä ilmastonmuutoksen vuoksi.

Viimeisten vuosikymmenien aikana Pohjois-Ruotsin tuntureilla vuoden keskilämpö on kohonnut 2 °C ja kasvukausi pidentynyt koivuvyöhykkeessä 28 prosenttia sekä paljakalla 175 prosenttia. Vastaava muutos on myös havaittu Kilpisjärvellä: 1961–1985 ja 1986–2008 välillä on havaittu 14 prosentin nousu lämpösummassa ja kasvukauden piteneminen 8–10 päivällä. Sademäärä on jo kasvanut noin 20 prosenttia.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset maamme kasvillisuudessa ovat vielä vähäisiä ja näkyvät lähinnä kilpailukykyisen laajalle levinneen kasvilajiston runsastumisena. Tunturiekosysteemien sammalyhteisöissä muutos on helposti ennakoitavissa, koska sammalet ovat pitkäikäisiä ja muutokset niiden runsauksissa tapahtuvat vasta viiveellä. Ilmaston lämpenemisen arvioidaan olevan uhanalaisuuden syynä 27 ja yhtenä tulevaisuuden uhkatekijänä 126 sammallajilla. Todennäköisesti ilmastonmuutoksen merkitys uhkatekijänä on aliarvioitu.

Lähde: SYKE

0 kommenttia:

Lähetä kommentti