Worldwatch Institute: Maailman Tila 2011

Täydennetty 11.6.2011

Vaikka maailmassa tuotetaan ruokaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin, siitäkin huolimatta kärsitään ruokapulasta, eikä nälkäisten määrä ole vähentynyt toivotulla tavalla. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa tilanne on erityisen vaikea, jossa kamppaillaan köyhyyden, kuivuuden ja ehtyvän maaperän kanssa. Juuri siellä on kuitenkin virinnyt monia yksinkertaisia uudistuksia, joilla maa saadaan jälleen tuottamaan ruokaa.

Worldwatch Institute: Maailman Tila 2011 - Kuinka maailma ruokitaan 

Raportti nostaa esiin menestyksekkäät maatalousinnovaatiot sekä kaivaa esiin suurimmat saavutukset estettäessä ruoan haaskaamista,  ilmaston muutoksen sinnikkäässä estämisessä sekä viljelyn vahvistamisessa kaupunkialueilla. Raportti tarjoaa ohjeistuksen kasvaneisiin maatalousinvestointeihin sekä tehokkaampiin keinoihin lievittämään maailmanlaajuista nälkää ja köyhyyttä. Tukeutuen maailman johtaviin maatalousasian-tuntijoihin ja satoihin innovaatioihin, jotka ovat jo käytössä, raportti hahmottelee 15 käytännössä osoitettua, ympäristön kannalta kestävää reseptiä köyhyys- ja nälkäongelmiin.

“Tässä raportissa esitetty kehitys tiedottaa valtioita, poliitikkoja, ei-valtiollisia organisaatioita ja lahjoittajia, jotka pyrkivät pitämään nälän ja köyhyyden aisoissa. Raportti tarjoaa selkeän ohjeistuksen näiden menestyskeinojen levittämiseen tai kopioimiseen muualle,” sanoo Worldwatch Instituten puheenjohtaja Christopher Flavin. “Meidän on saatava maailman maatalouskehityksen vaikuttajat sitoutumaan pitkäkestoiseen viljelijöiden tukemiseen. Nämä viljelijät muodostavat 80 prosenttia koko Afrikan väestöstä.”

Maailman Tila 2011ilmestyy aikana, jolloin monet maailman nälkää ja ruokaturvaa koskevat aloitteet — kuten Obaman hallinnon Feed the Future -ohjelma, Global Agriculture and Food Security Program (GAFSP), Yhdistyneiden Kansakuntien World Food Programme (WFP) ja Comprehensive Africa Agriculture Development Programme (CAADP) — tarvitsevat ohjeistusta, kun ne sitoutuvat skaalaamaan maatalousinvestointeja.

Lähes puoli vuosisataa on kulunut vihreästä vallankumouksesta ja yhä suuri osa ihmisperheistä kärsii kroonisesta nälästä. Samalla valtioiden, kansainvälisten lainanantajien ja säätiöiden sijoitukset maatalouden kehittämiseen ovat historiallisen matalalla tasolla. Vuodesta 1980 maatalouden osuus globaalista kehitysavusta on laskenut yli 16 prosentista tämän päivän vaivaiseen 4 prosenttiin.

Vuonna 2010 valtiot, säätiöt ja yksittäiset ihmiset suuntasivat alle 4 miljardia dollaria Afrikan maataloustukihankkeisiin. Tiedot perustuvat Yhdistyneiltä Kansakunnilta, Maailmanpankilta, Kansainväliseltä valuuttarahastolta ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestöltä (OECD) saatuihin tilastoihin. Huolimatta siitä, että sitoumusten maatalouden kehittämiseen odotetaan kasvavan vuonna 2011, paljon rahaa on vielä nostettava ja saavutettava Afrikan köyhät viljelijät.

“Kansainvälinen yhteisö on laiminlyönyt ruokajärjestelmän koko segmentin yrittäessään vähentää nälkää ja köyhyyttä,” sanoo Danielle Nierenberg, Worldwatch’in Nourishing the Planet -hankkeen yhteisjohtaja. “Ratkaisuna ei välttämättä ole suuremman ruokamäärän tuottaminen, vaan se löytyy lasten kouluruoan vaihtamisesta, siitä kuinka ruokaa käsitellään ja markkinoidaan ja siitä, minkälaisiin  ruokatoimintoihin sijoitamme.”

Paikallisesti tuotetun viljan tarjoaminen koululaisille on osoittautunut tehokkaaksi nälkää ja köyhyyttä vähentäväksi strategiaksi monissa Afrikan maissa ja sillä on suuret vastaavuudet onnistuneisiin tilalta lautaselle -ohjelmiin Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Lisäksi, “karkeasti 40 prosenttia nykyisestä maailmanlaajuisesti tuotetusta ruoasta hävitetään ennen käyttöä. Tämä loisi suuria rahan ja resurssien säästömahdollisuuksia viljelijöille ja kotitalouksille yksinkertaisesti vähentämällä ruoan haaskausta,” toteaa Brian Halweil, Nourishing the Planet -hankkeen yhteisjohtaja.

Maailman Tila 2011  -raportti ammentaa tietonsa sadoista tapaustutkimuksista ja henkilöesimerkeistä tarjotakseen ratkaisuja nälän ja köyhyyden vähentämiseksi.

Tässä joitain niistä:
Vuonna 2007 noin 6000 naista Gambiassa järjestäytyi TRY Women’s Oyster Harvesting–tuottajayhdistykseen luoden kestävän yhteishallintasuunnitelman paikalliselle osterin kalastukselle estämään liikakalastusta ja riistämistä. Osterit ja kalat ovat tärkeitä ja kustannukseltaan alhaisia proteiinin lähteitä väestölle, mutta nykyiset tuotantotasot ovat johtaneet ympäristön pilaantumiseen ja maankäytön muutoksiin viimeisten 30 vuoden aikana. Valtio työskentelee ryhmittymien, kuten TRY, kanssa edistääkseen ympäristöystävällisempiä keinoja ja laajentaakseen tiloja matalapalkkaisille tuottajille kiihdyttääkseen sijoituksia kestävämpään tuotantoon.
Kiberassa, Nairobissa, Kenian laajimmassa slummissa yli 1000 naisviljelijää kasvattavat “pysty”puutarhoja täysissä multasäkeissä, joihin on tökitty reikiä, ruokkiakseen perheensä ja yhteisönsä. Näillä säkeillä on mahdollista ruokkia tuhansia kaupunkilaisia samalla, kun ne tarjoavat kestävän ja helposti ylläpidettävän tulonlähteen kaupunkilaisviljelijöille. Tällaiset menetelmät voivat olla ratkaisevia luomaan ruokaturvaa tulevaisuudessa, sillä yli 60 prosenttia Afrikan väestöstä arvellaan asuvan kaupunkialueilla vuoteen 2050 mennessä.  Tällä hetkellä noin 33 prosenttia afrikkalaisista elää kaupungeissa ja 14 miljoonaa ihmistä muuttaa joka vuosi kaupunkialueille. Maailmanlaajuisesti noin 800 miljoonaa ihmistä harjoittaa kaupunkimaataloutta tuottaen 15-20 prosenttia kaikesta ruoasta.
Etelä-Afrikassa ja Keniassa karjankasvattajat suojelevat alkuperäisiä karjalajikkeita, jotka ovat sopeutuneet kuumuuteen ja paikallisiin kuiviin olosuhteisiin — kantoihin, jotka tulevat olemaan ratkaisevia, kun ilmastolliset ääriolosuhteet mantereella pahenevat. Afrikassa on maailman laajin pysyvä laidunalue ja suurin määrä karjankasvattajia. 15-20 miljoonaa ihmistä ovat riippuvaisia karjasta.
Ruoan, maatalouden ja luonnonvarapolitiikan analyysiverkosto FANRPAN (The Food, Agriculture and Natural Resources Policy Analysis Network) hyödyntää vuorovaikutteisia yhteisötoimia saadakseen naisviljelijät, yhteisöjen johtajat ja politiikan harjoittajat mukaan avoimeen keskusteluun sukupuolten välisestä oikeudenmukaisuudesta, ruokaturvasta, maan hallussapidosta ja resursseihin kiinnipääsystä. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa naiset hoitavat ainakin 75 prosenttia maataloustöistä ja muodostavat 60-80 prosenttia työvoimasta tuottamaan ruokaa kotitalouksien kulutukseen ja myyntiin. Näin ollen on ratkaisevaa, että heillä on mahdollisuus ilmaista tarpeensa paikallishallinnossa ja päätöksenteossa. Tämä viihdyttävä ja sovinnollinen foorumi helpottaa heitä puhumaan asioista avoimesti.
Ugandan Developing Innovations in School Cultivation (DISC) -ohjelma yhdistelee kotoperäiset vihannestarhat, ravitsemustiedon ja ruoan valmistuksen koulujen opetussuunnitelmiin opettaakseen lapsille, kuinka kasvatetaan paikallisia viljelyskasveja, jotka auttavat taistelemaan ruokavajeita vastaan ja elävöittävät maan ruokaperinteitä. Arviolta 33 prosenttia Afrikan lapsista kärsii tällä hetkellä nälästä ja aliravitsemuksesta, mikä voi koskettaa noin 42 miljoonaa lasta vuoteen 2025 mennessä. Koulun ravitsemusohjelmat, jotka eivät vain ruoki lapsia, vaan myös innostavat ja opettavat heitä kasvamaan tulevaisuuden viljelijöiksi, ovat suuri askel kohti kohentuvaa ruokaturvaa.
Maailman Tila 2011-raporttia seuraa muita tiedotusmateriaaleja, mukaan lukien tiivistetyt asiakirjat, tiivistelmät, innovaatiotietokanta, videot ja podcastit, jotka kaikki ovat saatavilla osoitteessa www.NourishingthePlanet.org. Hankkeen löytöjä jaellaan laajalle joukolle maatalouden asianosaisia, kuten ministeriöille, maatalouspolitiikan päättäjille, maanviljelijöille ja yhteisöverkostoille sekä kasvavaa vaikutusvaltaa omaaville ei-valtiollisille ympäristö- ja kehitysyhteisöille.
Tätä tutkimusta tehtäessä Worldwatch’in Nourishing the Planet-hanke sai ennen kokemattoman pääsyn suuriin kansainvälisiin tutkimusinstituutioihin. Näihin lukeutuivat myös ne, jotka ovat mukana Consultative Group on International Agricultural Research(CGIAR) –järjestelmässä. Tutkimustiimi kommunikoi myös laajasti viljelijöiden ja viljelijäyhdistysten sekä pankki- ja sijoitusyhteisöjen kanssa.
Lähde: Worldwatch Institute

0 kommenttia:

Lähetä kommentti