Ilmastonmuutos voi hallitsemattomana johtaa katastrofaalisiin vaikutuksiin

Vaikka globaali ilmasto on ollut huomattavan vakaa viimeiset 10 000 vuotta ja tarjonnut olosuhteet sivilisaation kehittymiselle, on nyt selviä merkkejä ilmaston muuttumisesta. Tämä on yleisesti tunnustettu yhdeksi ihmiskunnan merkittävimmistä haasteista. Maailmanlaajuiset ilmakehän kasvihuonekaasujen (GHG) pitoisuuksien mittaukset osoittavat merkittävää kasvua esiteollisen aikakauden jälkeen ja hiilidioksidin (CO 2) taso ylittää huomattavasti viime 650 000 vuoden luonnollisen vaihteluvälin. Ilmakehän hiilidioksidin pitoisuus on noussut esiteollisen ajan noin 280 ppm tasosta ylemmäksi kuin 387 ppm vuonna 2008.

Kasvihuonekaasupäästöjen lisääntyminen johtuu suurelta osin fossiilisten polttoaineiden käytöstä, vaikka myös metsien tuhoutuminen, maankäytön muutokset ja maatalous vaikuttavat merkittävästi mutta pienemmällä osuudella. Tämän seurauksena keskimääräinen globaali ilman lämpötila vuonna 2009 oli noussut 0,7–0,8 °C esiteollisesta ajasta. Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC) totesi, että ilmaston lämpeneminen 1900-luvun puolivälin jälkeen on hyvin todennäköisesti ollut seurausta ihmisten vaikutuksesta.

Lisäksi parhaiden nykyolettamuksiin pohjautuvien arvioiden mukaan maailmanlaajuinen keskilämpötila voi nousta jopa 1,8–4,0 °C – tai 1,1–6,4 °C kun otetaan huomioon koko epävarmuusväli – tämän vuosisadan aikana, jollei onnistuta maailmanlaajuisissa toimissa rajoittaa kasvihuonekaasupäästöjä. Viimeaikaiset havainnot antavat aihetta uskoa, että kasvihuonekaasupäästöjen kasvu ja monet ilmastovaikutukset ovat lähestymässä pikemminkin IPCC:n ennusteiden ylärajaa kuin alarajaa.

Sen suuruusluokan muutoksiin ilmastossa ja lämpötilassa liittyy monenlaisia mahdollisia vaikutuksia. Jo kolmen viime vuosikymmenen aikana lämpenemisellä on ollut havaittavaa vaikutusta maailmanlaajuisesti monissa ihmisen ja luonnon järjestelmissä mukaan lukien muutokset sadannassa, globaalissa merenpinnan nousussa, jäätiköiden vetäytymisessä ja arktisen merijään laajuuden vähenemisessä. Lisäksi monissa tapauksissa jokien valumat ovat muuttuneet, erityisesti kun joki saa vetensä lumesta tai jäätiköiltä.

Muita muuttuvien ilmasto-olosuhteiden seurauksia maailmanlaajuisesti ovat valtamerien keskilämpötilan nousu, laaja lumien ja jäätiköiden sulaminen sekä taajamien ja ekosysteemien tulvavaaran, merien happamoitumisen ja äärimmäisten sääolojen kuten helleaaltojen esiintymisen lisääntyminen. Ilmastonmuutoksen odotetaan tuntuvan kaikilla alueilla maapallolla eikä Eurooppa ole poikkeus. Ellei toimiin ryhdytä, ilmastonmuutoksen odotetaan johtavan huomattaviin haitallisiin vaikutuksiin.

Lisäksi kasvava maapallon lämpötila lisää sitä riskiä, että ylitetään sellaisia kynnysarvoja, jotka voivat laukaista laaja-alaisia ja epälineaarisia muutoksia.

Euroopan tavoite on rajoittaa maapallon keskilämpötilan nousu alle kahden asteen 

Kansainvälisesti tunnustettu tavoite rajoittaa maapallon keskilämpötila nousu esiteollisen ajan jälkeen alle kahden asteen ohjaa poliittisia keskusteluja siitä, miten rajoitetaan vaarallista puuttumista ilmastojärjestelmään.

Tavoite edellyttää huomattavia vähennyksiä kasvihuonekaasujen kokonaispäästöissä. Jos katsotaan vain ilmakehän CO2 -pitoisuutta ja sovelletaan maapallon ilmaston herkkyysarvioita, tämä kaikkia koskeva tavoite voidaan muuntaa ilmakehän CO2 -pitoisuuden rajoittamiseksi noin 350–400 ppm:ään. Jos kaikki kasvihuonekaasupäästöt otetaan huomioon, rajaksi esitetään usein 445–490 ppm hiilidioksidiekvivalentteina.

Kuten edellä todettiin, ilmakehän CO2 -pitoisuudet ovat jo hyvin lähellä tätä tasoa, ja nousevat tällä hetkellä yhä noin 20 ppm vuosikymmenessä. Siitä johtuen alle kahden asteen tavoitteen saavuttamiseksi olisi globaalien CO2 -päästöjen tasaannuttava tällä vuosikymmenellä ja vähennyttävä merkittävästi sen jälkeen. Pitkällä aikavälillä tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttäisi todennäköisesti päästöjen vähentämistä maailmanlaajuisesti noin 50 prosentilla vuoteen 2050 mennessä verrattuna vuoden 1990 tasoon. EU-27 -maille ja muille teollisuusmaille tämä merkitsee päästöjen leikkauksia 25–40 prosentilla vuoteen 2020 mennessä ja 80–95 prosentilla vuoteen 2050 mennessä mikäli kehitysmaat vähentävät myös päästöjään merkittävästi verrattuna niiden nykykehityksen mukaisiin päästöennusteisiin.

Kahdenkaan asteen suojakaide ei kuitenkaan takaa kaikkien haitallisten ilmastonmuutoksen vaikutusten välttämistä ja siihen liittyy epävarmuustekijöitä. Yhdistyneiden kansakuntien ilmastonmuutoksen puitesopimuksen (UNFCCC) Kööpenhaminassa vuonna 2009 järjestetty osapuolikonferenssi pani merkille Kööpenhaminan sopimuksen, jossa edellytetään vuoteen 2015 mennessä arviota sen toimeenpanosta: "Tähän sisältyisi tarkastelu pitkän aikavälin tavoitteen vahvistamisesta viitaten tieteen esittämiin eri seikkoihin myös suhteessa 1,5 asteen lämpötilan nousuun".

Lähde: European Environment Agency (EEA)

0 kommenttia:

Lähetä kommentti