Joka kymmenes Suomen eliölaji edelleen uhanalainen


Suomessa on 2 247 uhanalaista lajia, mikä on 10,5 prosenttia arvioiduista 21 400 lajista. Arvioitujen lajien määrä on kansainvälisestikin poikkeuksellisen suuri. Nyt arvioitiin yli 6 000 lajia enemmän kuin edellisellä kerralla kymmenen vuotta sitten. Edellisen arvion 1 505 lajista (10 % arvioiduista lajeista) tilanne on parantunut 186 ja huonontunut 356 lajin kohdalla. Tämä osoittaa lajiston uhanalaistumiskehityksen jatkuneen, mutta myös suojelukeinojen toimineen monilla lajeilla.

Valtaosa arvioiduista lajeista ei ole uhanalaisia. Tarkimmin seurattujen eliöryhmien kehityssuunnat kuitenkin osoittavat, että maamme lajiston uhanalaistumista ei ole saatu pysäytetyksi kansainvälisten tavoitteiden mukaisesti. Lajiston uhanalaisuutta arvioitiin Suomessa nyt neljännen kerran. Vertailukelpoinen Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) uusi kriteeristö oli käytössä toista kertaa.


Metsissä ja perinneympäristöissä eniten uhanalaisia

Enemmistö uhanalaisista lajeista elää metsissä (36,2 %) sekä perinneympäristöissä ja muissa ihmisen muuttamissa ympäristöissä (23,3 %). Metsäelinympäristöjen muutokset ovat yhteensä 693 lajin ensisijaisena uhanalaisuuden syynä. Merkittävimpiä niistä ovat lahopuun väheneminen (27 %) ja metsien uudistamis- ja hoitotoimenpiteet, kuten avohakkuut ja maaperän mekaaninen muokkaus (26 %). Niittyjä, ketoja, rantoja, harjunrinteitä ja muita avoimia elinympäristöjä heikentävä tekijä on avoimien alueiden umpeen kasvaminen, mikä on 578 lajin ensisijainen uhanalaisuuden syy.

Metsien ja perinneympäristöjen lajiston uhanalaistumisvauhti on hieman hidastunut. Metsissä elävässä lajistossa myönteistä kehitystä on tapahtunut 81 lajilla. Niistä puolet on kovakuoriaisia, jotka ovat hyötyneet mm. hakkuuaukoille säästettävästä puustosta, erityisesti haavoista. Tilanne on merkittävästi heikentynyt 108 ensisijaisesti metsissä elävällä lajilla. Suurin osa niistä on jäkäliä, perhosia, kovakuoriaisia ja pistiäisiä. Useimmissa eliöryhmissä on tapahtunut selvästi enemmän kielteistä kuin myönteistä kehitystä.

Perinneympäristöjen lajeista kaikkiaan 70 lajin tilanne on parantunut. Pääosa niistä on yleislevinneisyydeltään eteläisiä kovakuoriaisia, perhosia ja luteita. Lämpimämpien kesien ansiosta ne ovat kyenneet laajentamaan elinaluettaan niin paljon, etteivät uhanalaisuuden tai silmälläpidon edellyttämät raja-arvot täyty. Huonompaan suuntaan tilanne on kehittynyt 83 lajilla, joista suurin osa on kovakuoriaisia ja perhosia. Putkilokasveista 16 lajin tilanne on heikentynyt eikä yhdenkään parantunut. Taantuneet lajit elävät varsinaisilla perinneympäristöillä, kuten niityillä, kedoilla ja laitumilla, jotka ovat vähentyneet voimakkaasti viimeisen vuosikymmenen aikana.

Soiden, kallioiden, rantojen ja tunturipaljakoiden lajit taantuvat

Soiden, kallioiden, rantojen ja tunturipaljakoiden lajiston uhanalaistuminen on kiihtynyt. Rannoilla 14 lajin tilan katsottiin parantuneen, mutta peräti 60 lajin heikentyneen. Esimerkiksi matalakasvuisten niitty- ja luhtarantojen lajit kärsivät elinympäristöjen umpeenkasvusta. Tunturipaljakan lajistossa on todettu 28 lajin osalta kielteinen muutos ja ainoastaan yksi myönteinen. Useiden lajien esiintymien alarajojen on todettu nousseen ylemmäksi paljakalle, ja ilmaston lämpenemisen myötä yhä useampaa tunturilajia uhkaa uhanalaistuminen.

Maailman kattavin uhanalaisuusarviointi

Suomen lajiston uhanalaisuusarviointia voi pitää maailman kattavimpana. Ympäristöministeriön asettaman Eliölajien uhanalaisuuden arvioinnin ohjausryhmän johdolla 15 eliötyöryhmää arvioivat maamme lajien uhanalaisuutta vuosina 2007–2010. Kaikkiaan mukana oli 160 maamme parasta lajistoasiantuntijaa, jotka ovat luonnonsuojeluhallinnossa, luonnontieteellisissä museoissa ja tutkimuslaitoksissa työskenteleviä tai niistä eläkkeelle jääneitä asiantuntijoita sekä pitkälle edenneitä harrastajia. Kalojen uhanalaisuusarviointi pyydettiin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta, ja nisäkkäiden arvioinnin teki Suomen Nisäkästieteellinen Seura.

Tiedon määrä on lisääntynyt

Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelmaan kuuluvan Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelman (PUTTE) sekä eliötyöryhmien aktiivisen toiminnan ansiosta arvioinnin kattavuus on parantunut peräti 40 prosenttia. Kaksisiipisistä, pistiäisistä, yhtäläissiipisistä ja hämähäkkieläimistä on pystytty arvioimaan yhteensä yli 5 000 lajia enemmän kuin viimeksi. Myös sienten ja jäkälien arviointi on laajentunut merkittävästi, yhteensä yli 700 lajilla. Sen sijaan vesieliöiden arviointi on hyvin puutteellista tiedon vähyyden ja hajanaisuuden vuoksi. Esimerkiksi levissä ja äyriäisissä arvioinnin kattavuus jopa heikkeni.

Lähde: SYKE, YM

0 kommenttia:

Lähetä kommentti