Ihmiskunnan luontopääoma hupenee

Ponnisteluista huolimatta luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä ja elinympäristöjen heikkenemistä ei ole saatu pysähtymään. Tämän seurauksena luonnon tarjoamat ympäristöhyödyt ovat alkaneet rapautua. Lyhyen tähtäimen intressit ovat vaarassa syrjäyttää luonnonvarojen kestävän käytön sekä velvollisuuden säilyttää maapallo elinkelpoisena tuleville sukupolville. Ellei ihmisten käyttäytyminen muutu, seuraukset ovat dramaattisia sekä ihmisille että muulle luonnolle.

Biodiversiteettisopimus eli Convention on Biological Diversity (CBD) on toteuttanut arvion maailman luonnon tilasta. Sen mukaan talouden, elinkeinojen ja hyvinvoinnin perustana olevat luonnonjärjestelmät ovat vaarassa romahtaa, ellei ihmiskunta nopeasti ryhdy suojelemaan ja käyttämään kestävästi elämän perustana olevaa biologista monimuotoisuutta. YK:n ympäristöohjelman johdolla toteutettu arvio esitellään valtioiden päämiehille 22.9.2010 pidettävässä YK:n yleiskokouksen erityisistunnossa.

Asiaa käsitellään myös lokakuussa Japanissa biodiversiteettisopimuksen 10. osapuolikokouksessa, jonka tulisi päättää sopimuksen uusista strategisista tavoitteista ja niiden toteutuskeinoista vuosiksi 2011–2020. Strategian tavoitteista sopiminen ja toimenpiteiden rahoitus ovat kokouksen tärkeimmät ja poliittisesti vaikeimmat kysymykset.

Eliökannat uhanalaistuvat, elinympäristöt kärsivät, ekosysteemipalvelut rapautuvat

Lajien kehityssuunnan, sukupuuttoriskin ja elinympäristöjen tilan indikaattorit osoittavat jatkuvaa heikentymistä. Heikoimmin menee sammakkoeläimillä ja korallieläimillä, mutta tilanne on huolestuttava myös monissa muissa lajiryhmissä. Esimerkiksi useat valtamerikalakannat ovat romahtaneet tai huomattavasti taantuneet. Myös viljelykasvien ja karjan perinnöllinen monimuotoisuus ovat edelleen kaventuneet.

Koralliriuttojen, sisävesien ja laajojen sademetsäalueiden osalta huolta herättää se, onko näiden elinympäristöjen heikentyminen ylittänyt jo kriittisen kynnysarvon, jonka jälkeen ne eivät enää kykene palautumaan entiselleen. Seuraukset voivat olla hyvinkin dramaattisia ja ennalta arvaamattomia.

Suurimmat uhkat biologiselle monimuotoisuudelle ovat: elinympäristöjen muuttuminen ja häviäminen, luonnonvarojen liikakäyttö, saastuminen, alkuperäisluonnolle haitalliset vieraslajit ja ilmastonmuutos. Näiden ympäristön tilaa ja ekosysteemihyötyjen saatavuutta heikentävien tekijöiden yhteisvaikutus pahentaa tilannetta entisestään, kuten myös väestönkasvun rasitus sekä kestämätön tuotanto ja kulutus.

Paineet kasvavat – vastatoimet tulevat jälkijunassa

Biodiversiteettisopimuksen kokouksiin osallistuneet, lähinnä ympäristö- ja luonnonvarahallinnon ministerit ja virkamiehet, eivät ole onnistuneet vakuuttamaan hallituksiaan tilanteen vakavuudesta. Biodiversiteettikriisin ratkaisu vaatisi hallituksilta vähintään yhtä vakavaa suhtautumista asiaan kuin globaalin tai eurooppalaisen velkakriisin osalta on nähty. – Vaikutusvaltaisten budjetti- ja elinkeinoministeriöiden osallistuminen biodiversiteettisopimuksen kokouksiin voisi edistää asiaa.

Toiveikkuutta herättää se, että biodiversiteetti on ollut mukana G 8 -maiden johtajien kokousten asialistalla jo vuodesta 2007 lähtien. Hallituksilta voidaan odottaa enemmän poliittista tahtoa ja johtajuutta varmistamaan, etteivät lyhyen tähtäimen intressit jyrää biologisen monimuotoisuuden ylläpidon tarpeita esimerkiksi maankäyttö- ja luonnonvarapäätöksissä. Aikaa ei ole hukattavaksi, sillä toimimattomuus tulee kalliimmaksi kuin toiminta. Tehokkaisiin toimenpiteisiin olisi ryhdyttävä pikaisesti.

Entä Suomessa?

Meillä Suomessa luonnon köyhtymisen seuraukset eivät näy yhtä selkeästi kuin kehitysmaissa. Rikkaana teollisuusmaana emme ole samalla tavoin riippuvaisia suoraan luonnosta kerättävästä ravinnosta, kuten sadat miljoonat kehitysmaiden asukkaat. Suomessa luonnon monimuotoisuuden hupeneminen on näkynyt monille vähämerkityksellisten ja usein tuntemattomien uhanalaisten lajien häviämisenä ja eräiden luontotyyppien vähenemisenä. Mutta meiltäkin löytyy näkyviä esimerkkejä luonnon tarjoamien ekosysteemipalvelujen heikentymisestä kuten Itämeren rehevöityminen.

Maamme biodiversiteettipolitiikan tavoitteet sisältyvät valtioneuvoston vahvistamaan kansalliseen strategiaan ja sitä tukevaan toimintaohjelmaan (2006–2016). Uuden hallituksen ohjelmaa valmisteltaessa voitaisiin harkita biodiversiteetti- ja luonnonvarakysymysten hallinnan kirjaamista hallitusohjelmassa sovittavien poikkihallinnollisten politiikkaohjelmien joukkoon. Vaihtoehtoisesti teemaa voitaisiin tarkastella hallituksen erityisseurattavana aihealueena, sovitettuna yhteen mm. ilmasto- ja energiapolitiikan kanssa. Biodiversiteetti- ja luonnonvarojen hallinta sopisi myös Presidenttifoorumin aiheeksi.

Miten viestiä?

Viestiessään biodiversiteettikadosta tiedotusvälineet ovat usein keskittyneet yksittäisiin ahdingossa oleviin lajeihin. Sen sijaan vähemmälle huomiolle ovat jääneet esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja biodiversiteetin suhde tai ekosysteemipalvelujen rapautumisen seuraukset ravinnon tuotannolle. Ilmastonmuutoksen ja ruokaturvan ohella biodiversiteettikato tulisi yhdistää puhtaan veden ja lääkeaineiden saatavuuteen, talouskasvuun ja ihmisten terveyteen. Tämän monisyisen kokonaisuuden avaamisessa on erityisesti tutkijoilla ja sähköisillä tiedotusvälineillä tärkeä rooli.

Teksti: Jukka-Pekka Jäppinen. Kirjoittaja on SYKEn luontoympäristökeskuksen kehittämispäällikkö. Kirjoitus perustuu toukokuussa 2010 julkaistuun Global Biodiversity Outlook 3 -arvioon ja kirjoittajan kokemuksiin biodiversiteettisopimuksen toteutuksesta.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti