Sademetsää Suomen lihatiskeillä

WWF Suomen julkaisemasta raportista ”Sademetsää lihatiskillä – Soijan tuotannon ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset” selviää, että suomalaisen elintarviketeollisuuden tulee siirtyä vastuulliseen soijan ja eläinrehun hankintaan estääkseen tuotannon aiheuttamaa sademetsien tuhoutumista ja ihmisoikeusloukkauksia.
”Suuret kauppaketjut, maahantuojat ja jalostajat päättävät siitä, miten soijaa tuotetaan ja millaista soijaa hankitaan jalostettavaksi miljoonien kulut tajien ruokakoreihin. Suomalaisten rehu- ja lihatuottajien ja muiden soijaa hankkivien yritysten tulisi siirtyä ostamaan markkinoilla olevaa vastuullisesti tuotettua sertifioitua soijaa,” sanoo WWF Suomen ohjelmavastaava Sampsa Kiianmaa.

”Lisäksi yritysten tulee osallistua alan vastuullisuuden kehittämiseen ja etsiä soijaa korvaavia valkuaisrehun raaka-aineita”, Kiianmaa jatkaa. Soijan vastuulliselle tuotannolle ja hankinnalle on luotu Basel-standardi ja toista vastuullisen soijan tuotannon standardia (RTRS) testataan parhaillaan.

Soijaa tuotetaan rehuteollisuuden tarpeisiin. Yli 80 prosenttia maailman soijasadosta murskataan ja jalostetaan eläinrehuksi. On arvioitu, että noin 40 prosenttia EU:ssa kulutetusta soijasta käytetään sianrehuna. Sikojen ja broilerien lisäksi soijarehulla ruokitaan liha- ja lypsykarjaa, munintakanoja sekä kasvatettuja kirjolohia. Suomeen tuoduista soijajakeista noin 95 prosenttia käytetään eläinrehun raaka-aineena.

Lihan syönnin yleistyminen on johtanut soijan tuotannon nopeaan laajenemiseen Etelä-Amerikassa. Peltojen leviäminen on johtanut sademetsien hakkuisiin, joka on vaikuttanut haitallisesti paikallisten yhteisöjen elämään ja elinkeinoihin sekä kiihdyttänyt ilmastonmuutosta. Soijaviljelmien laajeneminen on lisäksi vaarantanut uhanalaisten lajien säilymistä, saastuttanut maaperää ja vesistöjä, tehnyt maasta viljelykseen kelpaamatonta sekä lisännyt metsäpaloja.
Etelä-Amerikan metsäkato on kaksi kertaa nopeampaa kuin maailmassa keskimäärin. Soijan tuotantomaissa metsäkato voi olla vielä sitäkin suurempaa. Argentiinassa, Boliviassa, Brasiliassa ja Paraguayssa metsää raivataan keskimäärin 3,7 miljoonaa hehtaaria vuosittain. Alue vastaa Alankomaiden pinta-alaa.
Teolliset soijaviljelmät ovat lisänneet paikallista työttömyyttä ja laadullista nälänhätää. Maankäyttöoikeuksien loukkaukset, pakko- ja lapsityövoima, orjuus, murhat, työntekijöiden oikeuksien polkeminen ja ristiriidat paikallisyhteisöjen kanssa ovat soijan tuotantoon liittyviä sosiaalisia ongelmia.

Soija on tärkeä osa monen kehittyvän valtion taloutta ja vientiä. Soijan tuo­tantoa tulee kehittää vastuulliseksi, jotta kaikki sidosryhmät hyötyvät maailman ruoan tuotannolle keskeisen kasvin viljelystä.

Euroopan Unioni on Kiinan jälkeen suurin kansainvälinen soijan tuontialue, ja Etelä-Amerikan soijantuottajien tärkein vientikohde. EU:n maahantuojilla, jalostajilla ja rehuntuottajilla onkin suuri vaikutusvalta siihen, kuinka soijaa tuotetaan.

Poliittiset päättäjät voivat mahdollistaa suomalaisen rehu- ja lihasektorin siirtymistä vastuullisuuteen ja tukea suomalaisen elintarviketeollisuuden kilpailukykyä entistä kansainvälisimmillä markkinoilla luomalla markkinoille uuden vastuullisuuden minimitason kansallisella biomassan kestävyyslainsäädännöllä.

Suomalaiset kuluttajat kykenevät tehokkaimmin pienentämään kielteisiä soijankulutuksesta aiheutuvia vaikutuksiaan Etelä-Amerikan ympäristöön lisäämällä kasvisten osuutta ruoassaan ja kysymällä tuottajilta soijan alkuperästä.

WWF Suomen raportti: Sademetsää lihatiskillä – Soijan tuotannon ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset. (pdf, 892 Kt)

Lähde: WWF Suomi

0 kommenttia:

Lähetä kommentti