Takapakkia ilmastossa

Ilmasto kuumentaa Keski-Amerikan kansalaisliikkeiden tuntoja. Ilmastonmuutoksen takia Pohjoisen velka Etelälle on kasvamassa sietämättömäksi.

"Takapakkia aikaisempaan Balin konsensukseen verrattuna", kuittaavat Keski-Amerikan kansalaisliikkeet Kööpenhaminan ilmastokokouksen annin.

Monet kehitysmaat tyrmäsivät sekä tekstin lopputuloksen että siihen johtaneen prosessin. Samalla Pohjoisessa puolustellaan, että päästiin sentään sopuun vaikkapa siitä, että pallomme keskilämpötila ei saisi nousta kahta astetta enempää.

Asteet eivät paljon lämmitä Nicaraguan Karibian-rannikon ihmisiä, joiden talojen olkikatot jo lentävät taivaan tuuliin sadekautisissa myrkyissä. Tai San Isidron kunnan asukkaita, jotka näkevät parin kuukauden päästä nälkää kaksi peräkkäistä satoa tuhonneen kuivuuden takia puhumattakaan Panaman kuna-intiaaneista, jotka muuttavat saariltaan mantereelle vedenpinnan nousun alta.

Latinalaisessa Amerikassa kansalaisliikkeet korostavat velkaa, joka teollisuusmailla on Etelälle.

Jo ennen ilmastokeskustelua tähdennettiin, että länsimaat ovat velkaa Etelän maille siitä, että he tuhosivat silloiset sivilisaatiot, ottivat miljoonat ihmiset orjiksi ja ryöstivät luonnonvarat. Espanjalaiset jättivät Latinalaiseen Amerikkaan vieläpä kurjan poliittisen kulttuurin omapäisine johtajineen, caudilloineen.

Vanhan velan lisäksi rakenteet edelleen tallovat etelää. Farkkuja Managuassa ompelevan Marian on vaikea ymmärtää, mitä sellaista Yhdysvaltain asuntomarkkinoilla oikein tapahtui, että hikipajan omistajat katosivat kuin tuhka tuuleen - työpaikka ja edelliskuun palkka mukanaan.

Kehitysyhteistyö on pieni pala tämän velan takaisinmaksua. Sekin on valitettavasti usein ehdollista, siis tehotonta, ja osa siitä tyrkytetään vieläpä velaksi.

Ilmaston saastuttaminen vie teollisuusmaiden velan kehitysmaille ihan uusiin sfääreihin. Ihmiset kärsivät eniten alueilla, joilla ei ole hiventäkään tekemistä päästöjen kanssa.

Pohjoisen päästöt pitää laittaa kuriin, muuten velka jatkaa jyrkkää kasvuaan. Samalla teollisuusmaiden on aloitettava velan takaisinmaksu ja tuettava Etelän sopeutumista ilmastonmuutokseen. Kööpenhaminassa luvatut kuutisen miljardia euroa ovat pisara meressä - vain murto-osa rahasta, joka käytettiin vaikkapa talouskriisissä pankkien pelastamiseen.

Pohjoisessa sopeutumistyö on jo aloitettu, ja näyttävästi. Samalla kun Nicaraguassa Karibian rannikon alkuperäiskansat pinoavat hiekkasäkkejä rannalle tulvia estämään, New Yorkissa huippuarkkitehdit visioivat kelluvaa kaupunkia, jotta Grönlannin jäätiköiden sulavedet eivät yltäisi Wall Streetille.

Syypäitä poikkeuksellisiin paikallisten mikroilmastojen muutoksiin on toki myös Etelässä, jossa metsää hakataan tiuhaan tahtiin. Kansalaisliikkeet kuitenkin kysyvät: miten muuten kilpailla tukiaisista nauttivien Pohjoisen viljelijöiden kanssa?

Viljely- ja karjarajaa on laajennettava hedelmällisimmille metsäalueille, jotta jollain tavoin voi kilpailla halpojen tukiaisilla tuotettujen jenkkituotteiden kanssa. Myös neuvontapalvelut maan kestävän käyttöön ovat vähissä. Luonnonvarat ovatkin kehitysmaiden ainoa tukiainen.

Siksi Keski-Amerikan kansalaisliikkeet antavat pitkät päästökaupalle ja muille hokkuspokkustempuille. Tarvitaan rakenteiden täysremontti: Päästöt ja yritykset kuriin, tukiaiset ja kilpailusäännöt uusiksi, Etelään riittävästi rahaa ja teknologiaa ilmastotuhoista selviämiseen. Lisäksi ikuiseen kasvuun perustuva etiikka pitää laittaa remonttiin, vaatii esimerkiksi Kepan kumppanijärjestö Centro Humboldt.

Meksikon Cancúnin ilmastokokouksessa marraskuussa pitää olla toinen ääni kellossa.

Toivottavasti hurrikaanien sesonkiaika on silloin jo päättynyt, ettei ainakaan ilmasto pilaa kokousta. Ensi sadekaudeksi on nimittäin lupailtu Karibian rannikolle poikkeuksellisen kovia myrskyjä.

Kirjoittanut: Toni Sandell 
Lähde: Kepa

0 kommenttia:

Lähetä kommentti