Itä-Siperian rannikolla metaania irtoaa merenpohjasta runsaasti

Pohjoisen jäämeren rannikolla, Itä-Siperian mannerjalustassa oleva metaani on karkaamassa ilmakehään, havaittiin kansainvälisen tutkimusryhmän mittauksissa. Tällä hetkellä sieltä lähtee ilmakehään yhtä paljon metaania kuin maailman kaikista valtameristä yhteensä. Metaani on noin 30 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi ja se on yksi merkittävimpiä kasvihuonekaasuja hiilidioksidin ohella.

Ilmaston lämpeneminen on mallilaskujen mukaan nopeinta arktisella alueella ja huolta on kannettu erityisesti sulamaan lähtevistä Siperian ikiroudasta ja siihen sitoutuneista hiilipitoisista materiaaleista. Itä-Siperian mannerjalusta on yli 2 miljoonan neliökilometrin laajuinen, varsin matala merialue. Suuri osa mannerjalustasta on enintään 50 metrin syvyistä, joten se on ajoittain ollut veden alla, ajoittain kuivaa maata. Se ulottuu noin 1000 kilometrin päähän nykyisestä rantaviivasta.

Ikijäässä olevasta maaperästä ja merenpohjasta vapautuu metaania kahdella tavalla. Merenpohjassa sitä on sellaisenaan kaasuna tai ns. metaaniklatraattina eli veden jäähän sekoittuneena kiinteänä aineena. Kun merenpohja lämpenee, metaani voi vapautua vankilastaan hyvinkin nopeasti.

Toisaalta merenpohjassa on hiiltä sisältävää, orgaanista jätettä, joka ikiroudassa pysyy jokseenkin muuttumattomana. Kun routa sulaa, mikrobitoiminta vilkastuu ja orgaaniset yhdisteet alkavat hajota. Merenalaisessa ympäristössä happea on vähän, joten metaania tuottavat, anaerobiset mikrobit ovat aktiivisia ja hajottavat yhdisteet tuottaen samalla metaania.

Tutkijat mittasivat mannerjalustan metaanipitoisuutta alkaen vuosina 2003-2008 venäläisillä jäänmurtajilla. Mittauksia tehtiin merenpohjasta, merivedestä lähellä pintaa sekä ilmasta noin 10 metrin korkeudella pinnasta. Yksi mittaussarja tehtiin vielä 2 000 metrin korkeudella. Itä-Siperian mannerjalustan kokonaispäästöt ovat nykytasolla lähes kahdeksan miljoonaa tonnia metaania vuodessa.

Merivesi sisälsi runsaasti metaania: yli 80%:ssa merenpohjan tuntumassa olevista alueista metaania oli kahdeksan kertaa enemmän kuin normaalissa merivedessä ja vielä pinnan tuntumassa noin puolet vesialueesta sisälsi yhtä runsaasti metaania. Pahimmissa kohdissa metaanipitoisuus oli kesällä 250-kertainen ja talvella 1400-kertainen merten keskiarvoon verrattuna.

Metaani (CH4) ei ole kovin stabiili kaasu ja merivedessä pitkään ollessaan se hapettuu ja muuttuu hiilidioksidiksi. Itä-Siperian mannerjalustan kohdalla ongelmana on meren syvyys; kaasu nousee matalasta merestä nopeasti pintaan ja pääsee ilmakehään sellaisenaan. Ilmassa merenpinnan yläpuolella metaanin taso oli selvästi tavanomaista korkeampi ja erityisen metaanipitoisia kohtia löytyi yli sata. Metaania löytyi talvella myös jään alta ja jäästä.

Arktisen alueen yläpuolella olevassa ilmakehässä metaanin pitoisuus on yleensäkin korkeampi kuin muualla maapallolla, mutta Itä-Siperian mannerjalustan yläpuolella kahden kilometrin korkeudella lukema oli tätäkin korkeampi. Tällä hetkellä ilmakehän metaanipitoisuus on arktisella alueella noin 1,85 ppm (miljoonasosaa), mikä on korkein lukema 400 000 vuoteen.

Maapallon ilmakehän metaanipitoisuus on nyt noin kaksinkertainen verrattuna esiteolliseen aikaan. Nopea nousu johtuu ihmisen toiminnasta ja väestönkasvusta. Ihmiseen liittyvät mm. polttoaineiden palaminen, kaatopaikat, karjankasvatus ja riisiviljelmät.

Luonnollisten lähteiden osuus metaanipäästöistä on noin 40%. Metaania syntyy luontaisesti soissa, valtamerissä, villieläimien tuottamana, termiittikeoissa sekä geologisissa tapahtumissa. Kylminä kausina orgaaniset jätteet jäävät maaperään ja ilmaston lämmetessä osa niistä hajoaa metaaniksi. Aikaisemmin metaanipitoisuus on vaihdellut 0,3-0,7 ppm:n välillä. Korkeimmillaan se on ollut lämpiminä ajanjaksoina, matalimmillaan kylminä kausina.

Lähde: YLE tiedeuutiset

Aiheesta aikaisemmin:
Merenpohjan metaanit alkaneet purkautua

0 kommenttia:

Lähetä kommentti