Pystymmekö älylliseen toimintaan?


Muori katseli pirtin ikkunasta poikansa kalareissua myrskyisellä merellä ja huomasi veneen kääntyneen ylösalaisin. Ei muori siitä juurikaan huolestunut, olihan poika sentään kokenut merenkävijä, vaan tuumasi: "Siellä on nyt kaksi kovaa vastakkain meidän poika ja Jumala. Poika oli fiksumpi ja voitti, kun käänsi veneensä ympäri". Vai voittiko? (Vanha konsti on kääntää soutuvene ympäri jolloin siitä saa tuulen ja sateensuojan, tämä siis vain rannalla ei merellä.)

Alkukevennykseksi tarkoitettu juttu, joka samalla on kuitenkin hyvä muistutus ihmisen pienuudesta luonnonvoimien rinnalla. Mitä me tästä sitten opimme, todennäköisesti emme mitään.

Reaalimaailmassa meillä tällä hetkellä vastakkain ovat [1] ylikansallisten suuryhtiöiden harjoittama globaali markkinatalous  ja luonnonvarat. Pelkistettynä, raha ja luonto. Kumpi voittaa? Ihmiskunta tulee häviämään tämän ottelun luonnolle jopa niin, että kulttuurimme saattaa romahtaa. Luonto ei häviä missään olosuhteissa, mutta ihmisen saattaa käydä köpelösti.

Varoittavia esimerkkejä on pilvin pimein. Suuryhtiöiden jäljiltä ympäristö tuhoutuu usein lopullisesti. Meret happamoituvat ja saastuvat, luonnonvarat hupenevat ja käyvät vähiin, kalakannat ovat vähentyneet huolestuttavissa määrin ryöstökalastuksen seurauksena, sademetsien ja yleensä metsien hävittäminen, monimuotoisuuden väheneminen ja ympäristömme on romahduksen partaalla. Listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin joissa olemme ylittäneet monin kerroin kestävän kehityksen rajat ja maapallon kestokyvyn.

Worldwatch-instituutti Maailman ympäristön tilaa 2010 koskevassa raportissaan haluaa lopettaa kulutuksen kasvuun perustuvan kulttuurin. Worldwatch-instituutin raportin mukaan mitkään pikku konstit, kuten sähkölamppujen vaihto ei riitä alkuunkaan. Kulutukseen perustuva kulttuurimme on muutettava perustuksiaan myöten, muuten on edessä sivilisaation romahdus, mainitaan raportissa.   "Kestävä kulttuuri auttaa maapalloa voimaan paremmin, minkä lisäksi ihmisten elämänlaatu paranee, kun se ei pyöri rahan ja kulutuksen ympärillä".

Absurdi luontoa ja ihmistä kuluttava nykyinen uusliberalistinen [2] globaali markkinatalous olisi saatava loppumaan ja ylikansalliset yhtiöt sääntelyn ja lakien alaiseksi, tai vaikkapa tarpeen vaatiessa lopettava. Tämä ei tarkoita sitä, että markkinatalous pitäisi heittää romukoppaan. Ei, vaan muuttaa muotoon, kuten alkujaan [3] Adam Smith tarkoitti, jossa ei olisi ylikansallisia yrityksiä eikä monopoleja, vaan paikallisilla markkinoilla toimivia pienempiä yrityksiä. Vapaata tavaroiden, ihmisten ja pääomien liikkumista yli rajojen olisi jyrkästi rajoitettava. Vienti- ja tuonti olisi rajattava vain välttämättömimpään lähes olemattomiin, ja omavaraisuus kaikilla tasoilla ja aloilla olisi nostettava mahdollisimman korkeaksi.

Järjettömyyden huippu on esimerkiksi viedä jugurttia Ruotsiin ja tuoda sieltä jugurttia Suomeen, mainitakseni vain pienen esimerkin läheltämme. Globaalisti tavarankuljetus aiheuttaa huomattavasti enemmän ympäristöllisiä ja sosiaalisia haittoja kuin yleensä luullaan. Maailmanlaajuiset kuljetusketjut ovat merkittävästi edistäneet ilmastonmuutosta, tuhonneet ympäristöä ja edesauttaneet epätasa-arvoisen talousjärjestelmän toimintaa.

Perusajatuksena luonnonvarojen käytön ja tuotannon lisääminen sillä perusteella, jota jatkuvasti "totuutena" hoetaan, jossa globaali talouskasvu poistaa kehitysmaiden köyhyyden ja mahdollistaa luonnonsuojelun. Hetkinen! Tuohan on täysin kestämätön ajatus ja ristiriitainen käsitys todellisuuden kanssa. Miten on mahdollista, että rajallisessa tilassa voi olla rajatonta kasvua? Jo nyt käytämme enemmän luonnonvaroja kuin mitä maapallo pystyy tuottamaan. Meillä on vain tämä yksi rajallinen maapallo käytettävissämme, eikä yhtään sen enempää.

Tällä hetkellä taloutta ohjataan vain kovenevan kapitalismin suuntaan ja poliitikkomme tekevät lait yhtiöitä suosivaksi kaikkialla maailmassa. Tämä on hämmentävää jo siksi, että yhtiöiden edut menevät aina ihmisen ja luonnon edelle. Täysin käsittämätöntä jo siinäkin mielessä, koska yritysten pitäisi ottaa huomioon luonnonvarat ja palvella ihmistä, eikä niin kuin nyt toimivat.

Luonnonvarojen käyttöä pitää siis vähentää rajusti. Jos kulutusmahdollisuudet tasataan maailmanlaajuiseksi, se tarkoittaa sitä, että teollisuusmaiden luonnonvarojen käyttöä tulee vähentää kymmenekseen.
Kuva: Ekofokus

Maaseudun Tulevaisuudessa tammikuussa 2000 julkaistussa artikkelissa emeritusprofessori Pekka Nuorteva suosittelee palaamista sotia edeltäneeseen perusrakenteeseen. Väestöstä pääosa asuisi maaseudulla tiloilla, joiden omavaraisuusaste olisi korkea, mutta käytettävissämme voisivat olla helpottavat uudet keksinnöt kuten tietotekniikka. Perusmalli olisi siis entinen, mutta elämisen taso kokonaan toista luokkaa. Pekka Nuorteva ehdottaa; Maaseudun lakkautetut tukirakenteet - kuten syrjäseutujen koulut, kaupat ja julkinen liikenne pitäisi palauttaa. Tämä periaatteessa tarkoittaisi teollisuusyhteiskunnasta siirtymistä tietoyhteiskuntaan.

Nykyään yli puolet ihmiskunnasta asuu kaupungeissa ja kaupungistuminen on kovassa kasvussa. Eli kehitys on menossa täysin väärään suuntaan.

Vaihtoehtomme ovat vähissä. Meille ei oikeastaan jää muuta kuin, että me tavalliset ihmiset teemme- ja päättäjämme tekevät oikeita  järkeviä ratkaisuja, ideologiasta huolimatta, jotka säästävät luontoa sekä alueellisesti että maailmanlaajuisesti. Onko meillä halua ja kykyä jättää maapallo elinkelpoiseksi omille lapsillemme ja heidän tuleville lapsilleen, jotta hekin voisivat käydä kalassa?

Ihmisen sopeutumiskyky on valtava ja olemme sopeutuneet lähes kaikkialle maapallolla ja lisäksi pystymme älylliseen toimintaan. Vai pystymmekö?


[1] Ylikansallinen suuryhtiö on kuin "näkymätön suurvalta" joka käyttää valtaansa valtioiden yli, joten ne myös hallitsevat maailmaa.

[2] Globaali markkinatalous perustuu talouden, eli tavaroiden, kaupan ja pääoman vapaaseen liikkumiseen, minkä ansiosta samat markkinat levittäytyvät kaikkialle. Globaali markkinatalous lisää maailmanlaajuista keskittymistä ja siten myös eriarvoisuutta.

[3] 1700-luvulla vaikuttaneet taloustieteen perustajat alkoivat käyttää aiemmin vaihtelevan kokoisia kotitalouksia tai niiden hoitoa tarkoittanutta talous-sanaa (eli siis kreikankielen oikonomia-sanan väännöksiä) viittaamaan kokonaisuuteen, johon kuuluivat kotitalouksien lisäksi kapitalistien toiminta ja osa valtiollista toimintaa. Heistä kuuluisin, Adam Smith, piti kuitenkin vielä tiukasti erillään markkinatalouden ja kapitalistien eli "rahamiesten" toiminnan. Edellinen edisti yleistä hyvää, kun taas jälkimmäinen toimi sitä vastaan. Smithin seuraajat, joiden näihin päiviin saakka ulottuvan jonon kärjessä olivat Thomas Malthus ja David Ricardo, käänsivät kuitenkin hänen ajattelunsa päälaelleen ja samaistivat kapitalismin ja markkinatalouden. Näin siis sotaan ja väkivaltaan perustuva kapitalismi oli kielellisellä taikatempulla muuttunut samankaltaiseksi kuin sodan vastakohtana aivan oikein pidetty kotitalouksien ja markkinoiden toiminta. (Olli Tammilehto. "Sota kytee taloudessamme")

bekkerister

0 kommenttia:

Lähetä kommentti