Kalat katoavat Orinocosta

"Ihmisten on alettava noudattaa sääntöjä ja jätettävä pienimmät kalat mereen, muuten jäämme pian ilman saaliita”, metsänvartija Marcelino Sambola sanoo.

Nopeasti nouseva trooppinen myrsky pimentää taivaanrannan Nicaraguan Karibialla. Orinocon kylän kalastajat ovat säilöneet vähäisen saaliinsa jäihin ja vetäneet veneensä rantaan. Raivoavat vesimassat vyöryvät hetkessä taivaalta ja merestä muuttaen kylän punaiset polut vaikeakulkuiseksi liejuksi.

Orinoco on parin tuhannen Nicaraguan garifuna-alkuperäiskansaan kuuluvan kotikylä. Täällä elanto saadaan kalastuksesta ja saaliit viedään myyntiin kahden tunnin venematkan päässä sijaitsevan Bluefieldsin toreille.

”Kalaa, katkarapuja ja hummereita on meressä entistä vähemmän. Ihmisten on alettava noudattaa sääntöjä ja jätettävä pienimmät kalat mereen, muuten jäämme pian ilman saaliita”, Orinocossa asuva Marcelino Sambola huokaa.

Sambola on Nicaraguan ympäristö- ja luonnonvarainministeriö MARENAn palveluksessa metsänvartijana. Hän kiertää kylissä opettamassa ihmisille oikeita tapoja kalastaa.

”Ylikalastuksen syy on köyhyys. Väestö kasvaa liian nopeasti, ja elämiseen tarvitaan rahaa. Tuloja saadaan lähinnä vain kalastuksesta, ja kaikki saaliiksi saatu myydään. Vähäinen viljely riittää vain omien suiden ruokintaan.”

”Jos kalat katoavat nykyistä vauhtia, joudumme pian turvautumaan kalanviljelyyn. Saisimme tähän koulutusta Bluefieldsin Uraccan-yliopistolta, mutta toiminnan aloittamiseen tarvitaan myös pääomaa.”

Kalat varastoidaan jäihin, jotka joudutaan myös hakemaan Bluefieldsistä asti. Kalan säilyttäminen on Orinocossa iso ongelma, sillä omaa jääkonetta ei ole. Sille on jo varattu paikka kylän satamasta kalastusveneiden vierestä, mutta rahoitus puuttuu vielä.

”Oma jääkone olisi meille kullan arvoinen. Kalat voitaisiin säilyttää kauemmin ja niistä saataisiin parempi hinta. Nyt on myytävä ensimmäiselle ostajalle mihin tahansa hintaan”, Sambola sanoo.

Nicaraguan Atlantin puoleinen rannikko on maan köyhintä osaa, monesta etnisestä ryhmästä, kielestä ja kulttuurista koostuva mosaiikki. Kahden autonomisen alueen viralliset työttömyysluvut ovat huikeat. Ihmiset tulevat toimeen kalastuksen lisäksi lähinnä muihin maihin töihin lähteneiden sukulaistensa rahalähetysten turvin.

Sademetsä muuttuu pelloksi ja laitumeksi

Alueen trooppista sademetsää hakataan jatkuvasti maatalouden työntyessä läntisestä Nicaraguasta yhä syvemmälle itään Karibian puoleisen rannikon sademetsiin.

”Lännestä muuttavat uudisasukkaat etsivät parempaa toimeentuloa täältä. He polttavat metsää saadakseen maata viljelyksilleen ja karjan kasvatukselle. Sademetsän kulotettu maaperä tuottaa vain muutaman sadon, ja viljelijän on pian raivattava uusi pelto viidakosta”, Sambola kertoo.

”Metsänhakkuut aiheuttavat eroosiota, joka ajaa maata ja mutaa veteen. Näin kalat, katkaravut ja niiden poikaset kuolevat”, Sambola selvittää yhtä syytä kalojen katoamiseen. Muita syitä ovat isojen laivojen harjoittama ryöstökalastus ja toisaalta liian tehokkaat verkot, jotka keräävät pienimmätkin kalat.

Metsäkato on Nicaraguan suurimpia ympäristöongelmia – noin 90 prosenttia maan alkuperäisestä metsästä on hakattu vuoden 1930 jälkeen. Osa hakkuista on satojen maassa toimivien metsäyhtiöiden toiminnan tulosta. Metsistä saadaan mahonkia ja muuta arvopuuta myyntiin. Metsät hupenevat myös ruuanlaittoon ja lämmitykseen tarvittavaksi polttopuuksi.

Metsien häviäminen horjuttaa koko ekosysteemiä. Puiden juuristot estävät eroosiota sitomalla maata ja pitämällä vesijärjestelmät puhtaina mutavyöryistä. Kun puita ei ole, vesimassat vyöryvät vapaasti mereen ja rapauttavat maata mennessään. Puiden kaatuessa ja ilmaston muuttuessa myös monet kasveja pölyttävät hyönteiset ovat muuttaneet suotuisimmille asuinalueille.

Rantoja suojaavan metsän harvetessa ympäristö altistuu luonnon voimille, ja hurrikaanit saavat entistä pahempaa tuhoa aikaan. Marraskuun alussa raivonnut hirmumyrsky Ida teki pahaa jälkeä myös Orinocossa tuhoten taloja ja puita.

Päivä ilman kalastusta

Nicaragua kuuluu maihin, joita ilmastonmuutos koettelee rajusti. Muutos näkyy jo maisemassa Karibian rannikolla, jossa kohonnut meren pinta on nielaissut kuusi 18 pienestä Pearl Cayn saaresta.

Karibian rannikon värikäs ekosysteemi koostuu trooppisesta sademetsästä, mäntymetsistä ja mangrovekosteikoista. Sademetsässä lajien monimuotoisuus on valtava – alueelta on löydetty ainakin 250 eri puulajia, 255 lintulajia ja 60 perhoslajia. Nicaraguan lajeista noin 200 on uhanalaisia – muun muassa merikilpikonnat, iguanat ja alligaattorit.

”Monet lajit Orinocon ympäristössä ovat vähentyneet huolestuttavasti. Leopardi ja villisika on miltei metsästetty loppuun, ja alligaattorit ovat vaarassa. Kaikki eläimet, joista on taloudellista hyötyä, ovat uhattuja. Neuvomme ihmisiä olemaan metsästämättä liikaa, mutta köyhiä on vaikea saada luopumaan ainoista tulolähteistään”, Marcelino Sambola kertoo.

Mittavista ongelmista huolimatta ympäristötietoisuus Nicaraguassa etenee. Maan kaikissa kunnissa on nyt luonnonvaroihin ja niiden suojeluun keskittyvä osasto, ja luonnonsuojelulait nähdään entistä myönteisemmässä valossa. Karibian rannikolla ala kuuluu autonomiahallitusten luonnonvarasihteeristölle, SERENAlle.

Ihmiset ovat alkaneet myös etsiä omia ratkaisujaan ympäristöongelmiin ja lajien katoon. Tyynenmeren puolella San Juan del Surin kalastuskylässä ravintolat eivät enää tarjoa kilpikonnan munia tai niistä valmistettuja ruokia.

Karibian rannikolla Little Corn Islandin asukkaat ovat oiva esimerkki yhteisön omasta ympäristöaktiivisuudesta. Saaren kalastajat ovat päättäneet olla kalastamatta yhden päivän viikossa säästääkseen kalakantaa. Samalla liian pienten hummerien pyytämistä valvotaan tarkoin.

Lähde: global.finland

0 kommenttia:

Lähetä kommentti