Merien pinta voi nousta luultua enemmän

täydennetty klo 11.45


Ilmaston lämpeneminen vain muutamalla asteella nykyisestä voi johtaa merenpinnan nousuun lähes kymmenellä metrillä. Aikaa siihen menee kuitenkin satoja vuosia, jos se mitenkään lohduttaa. Näin ainakin siitä päätellen millainen merenpinnan korkeus oli 125 000 vuotta sitten jääkausien välisellä kaudella eli interglasiaalikaudella jolloin maapallon keskilämpötila on muutaman asteen nykyistä korkeampi.

Merenpinnan nousu on kiihtynyt 1900-luvulta lähtien mutta arviot ilmaston lämpenemisen aiheuttamasta noususta vaihtelevat. Ilmastomalleissa tarkastellaan yleensä tilannetta vain seuraavan sadan vuoden aikana, mutta pysyvästi esiteollista aikaa korkeammaksi jäävä lämpötila nostaa merenpintaa pitkään vuoden 2100 jälkeen.

Lämpötilan nousu vaikuttaa meren pinnankorkeuteen monella eri tavalla. Kun meriveden lämpötila nousee, vesimassa laajenee lämpölaajenemisen seurauksena. Suuressa tilavuudessa pienikin lämpötilan nousu näkyy pinnankorkeuden muutoksena.

Toinen syy on jäätiköiden sulaminen ja erityisesti suurten mannerjäätiköiden, Etelämantereen ja Grönlannin jäätiköiden sulaminen. Grönlannin jäätiköiden sulaminen on varmuudella alkanut, Etelämantereella muutos on ollut hitaampi joskin jo havaittava. Näiden mallintaminen on hankalaa ja ennusteet ovat olleet vaihtelevia.

Edellisellä interglasiaalikaudella 125 000 vuotta sitten napa-alueiden lämpötila oli 3-5 astetta korkeampi kuin tällä hetkellä. Napa-alueiden ennakoidaan lämpenevän myös nyt enemmän kuin maapallon keskilämpötila tulee nousemaan. Meren tuolloisesta pinnankorkeudesta on olemassa joukko arvioita, mutta yhteenvetoa eri tavoin tehdyistä päätelmistä ei ole aiemmin tehty.

Amerikkalaistutkijat kokosivat erilaiset havainnot, varmemmat ja epävarmemmat, ja tekivät niistä ns. bayesiläiseen tilastomatematiikkaan perustuvan analyysin. Parhaat arviot saadaan koralliriutoista ja sedimenttien isotooppisuhteista.

Lopputulokseksi saatiin että merenpinta on ollut interglasiaalikaudella ainakin 6,6 metriä, todennäköisesti kahdeksan metriä ja enintään 9,4 metriä nykyistä korkeammalla. Meren pinta on tuolloin noussut yli puolella metrillä vuosisadassa. Pinnan noususta sekä Grönlannin että Etelämantereen osuus on ollut vähintään 2,5 metriä eli yhteensä viisi metriä. Veden lämpölaajenemisen ja pienempien mantereilla olevien jäätiköiden sekä merijään vähenemisen vaikutus on ollut noin metri.

Etelämantereen jäätikkö on todennäköisesti menettänyt jäätä mantereen länsiosan jäätiköstä, joka on nykytietojen mukaan epävakaampi kuin itäistä puoliskoa peittävä jää. Jos koko läntinen mannerjäätikkö sulaa, sen vesimäärä riittää nostamaan merenpintaa 3,3 metrillä. On mahdollista että jäätikkö on sulanut kokonaan interglasiaalikaudella, päättelevät amerikkalaistutkijat.

1900-luvulla merenpinta on noussut keskimäärin 2 millimetriä vuodessa mutta vuosisadan lopulla ja 2000-luvun alussa nousu on kiihtynyt ja on nyt noin 3 millimetriä vuodessa. Syynä on todennäköisesti mannerjäätiköiden sulamisen nopeutuminen. Interglasiaalijaksolla nousu on ollut tutkijoiden mukaan 6-9 milliä vuodessa.

Lähde: YLE tiede

0 kommenttia:

Lähetä kommentti