Vesi

Maapallon vesivarat ovat suuret, mutta vesivaroista 97 % on suolaista valtamerissä olevaa vettä. Noin 3 % maapallon vesistä on makeaa vettä ja niissä on huomattavasti vähemmän liuenneita mineraaleja kuin suolaisessa vedessä. Yli 75 prosenttia makeasta vedestä on sitoutuneena jäätiköihin ja hiukan yli 22 prosenttia on pohjavetenä maa- ja kallioperässä. Vedestä vain n. 0,3 prosenttia on nestemäisessä muodossa joissa ja järvissä sekä kosteikoissa. Nämä vedet ovat käyttökelpoisimpia vesieläimille, kasveille sekä maaeläimille. Ilmakehässä vedestä on n. 0,04 prosenttia.

Hydrologisessa kierrossa aurinko haihduttaa jatkuvasti vettä ilmakehään maanpinnalta ja vesistöistä. Vesi leviää höyrynä planeetan ympäri, ja sopivissa olosuhteissa vesihöyry tiivistyy uudelleen vedeksi jolloin syntyy sade. Sateesta osa pidättyy kasvillisuuteen, osa sataa maanpinnalle, vesistöihin tai lumipeitteeseen. Maanpinnalle tuleva vesi valuu osaksi pintavaluntana vesiuomiin, osaksi se imeytyy maaperään. Se voi myös viipyä pitkäänkin maanpintavarastossa. Maavesivarastoon imeytynyt vesi joko haihtuu ilmaan maanpinnalta ja kasvien kautta, kulkeutuu pintakerrosvaluntana vesiuomiin tai suotautuu syvempiin vesikerroksiin joutuen vihdoin pohjavesivarastoon. Sinne vesi voi varastoitua pitkiksikin ajoiksi, kunnes se virtaa pohjavesivaluntana vesistöihin tai haihtuu, mikäli pohjaveden pinta ulottuu lähelle maanpintaa.

Puhdas vesi on hajutonta, mautonta ja väritöntä. Sen jäätymispiste on 0°C ja se höyrystyy + 100°C:ssa. Veden tiheyden laskettu massa ja tilavuus ovat 1 kg / 1litra. Vesimolekyyli (H2O) koostuu kahdesta vetyatomista ja yhdestä happiatomista. Nuppineulan pään kokoisessa vesipisarassa on miljardeittain molekyylejä jotka vetävät voimakkaasti toisiaan puoleensa ja tämä tunnetaan veden pinnalle muodostuvasta kestävästä kalvosta eli pintajännityksestä.

Luonnon makeaan veteen on liuenneena yli 25 havaittavissa olevia mineraaleja, mm. piidioksidia, kaliumia, kalsiumia, rautaa ja magnesiumia.

Käyttövesi otetaan pintavesistä (joista ja järvistä) ja pohjavesistä. Pintavedet uusiutuvat nopeasti ja ovat helposti saatavissa. Haittapuolena on niiden helposti pilaantuminen etenkin saastuneilla alueilla.

Maailmanlaajuisesta vedenkulutuksesta kotitalouksien osuus on alle 10 prosenttia, teollisuuden n. 25 prosenttia ja maatalouden n. 60 prosenttia. Maatalouden käyttämästä vedestä suurin osa käytetään kasteluun. Kasteluvedestä suurin osa haihtuu ilmaan eikä palaa alueen vesistöihin. Useilla maapallon kuivuusvyöhykkeillä kuten Yhdysvaltojen länsiosista Kiinaan, kastelu on kuivattanut monia suuria jokia.

Pohjavesillä on merkittävä asema. Elämä on monilla maapallon kuivuus-alueilla riippuvainen pohjavesistä. Pohjavesi on vaikeimmin saatavissa kuin pintavesi, mutta se ei myöskään saastu niin herkästi. Pohjavesien haittapuolena on sen hitaampi uusiutuminen, siten sen liiallinen käyttö johtaa pohjaveden pinnan laskuun, kuten Intiassa ainakin 25 metriä vuodessa.

GRACE-satelliittien antamista tiedoista selvisi veden liikkeistä maanpinnan päällä ja alla, että Pohjois-Intian alueella ajanjaksolla huhtikuusta 2002 - kesäkuuhun 2008 pohjaveden määrä alueella väheni 54 kuutiokilometriä vuodessa. Syy oli veden liiallinen käyttö suhteessa veden uusiutumisnopeuteen. Vauhti saattaa olla nopein koko maapallon pinta-alaan suhteutettuna. Mikäli Intiassa pohjavesien vähenemistä ei saada pysähtymään on edessä pian vakava vesikriisi.

Pohjaveden pinnan lasku uhkaa monia alueita maapallolla, jotka ovat riippuvaisia pohjavesistä, mm. viljan viljely. Esimerkiksi Yhdysvaltojen preeriatasangot jotka ovat maailman viljavimpia alueita käytetään kasteluun jo fossiilisia vesivarantoja, jotka ovat syntyneet viime jääkauden aikana (eivätkä ole uusiutuvia). Ilman suojelua nämä vesivarat voivat loppua jo 50 vuodessa.

Vesi on ainaisessa liikkeessä maailmanlaajuisesti sekä paikallisissa sykleissä. Sillä on kyky tunkeutua hyvinkin pieniin rakoihin ja liikkua ohuen ohuita halkeamia pitkin. Vesi pystyy myös helposti muutamaan olomuotoaan ja kykenee virtaamaan jopa kiviaineksien läpi.

Vesi on ihmiselle elintärkeä luonnonvara. Ihminen kuten useimmat muutkin eläimet ovat noin 62-prosenttisesti vettä, ja jo muutaman prosentin nestehukka heikentää työkykyä merkittävästi. Kahdenkymmenen prosentin vajaus johtaa kuolemaan. Ilman vettä ei voida tuottaa ruokaa, ei pyörittää teollisuutta tai energiantuotantoa. Koska vettä poistuu ihmisessä monella tavalla, ihminen tarvitsee elääkseen jatkuvasti merkittäviä määriä vettä.

Ihminen kuolee ensimmäisenä hapenpuutteeseen (minuuteissa), sitten vedenpuutteeseen (vuorokausia) ja ravinnonpuutteeseen vasta viikkojen tai kuukausien jälkeen.

Vesien yksityistäminen

Public Services Internationalin (PSI) mukaan Englannissa asiakkaiden vesimaksut nousivat vuosina 1989 - 1995 yhteensä 106 % samalla, kun maksukyvyttömyyden johdosta tehtyjen vedenkatkaisujen määrä nousi 50 %. Thatcherin kauden yksityistämistoimia on pidetty mallina eri puolilla teollista maailmaa.

Veden yksityistämisessä Maailman pankki on ensisijainen vaikuttaja. Se jakaantuu kehitysmaita luotottavaan ja yksityisiä yrityksiä rahoittavaan kahteen päähaaraan. Viime vuosikymmenenä pankki antoi n. 20 miljardia US$ vesihuoltoprojekteihin. International Consortium of Investigative Journalistin 2002 -2003 teettämä tutkimus osoitti valtaosan pankin kehitysmaille myöntämistä lainoista sisältävän yksityistämisvelvoitteen.

Voisi ajatella, että yksityiset yritykset voisivat yhä vaikeammassa vesipulassa toimia menestyksellisesti ongelman ratkaisijoina. Todellisuus on kuitenkin toinen. Yleisesti yksityistämistä seuraa hintojen nousu, vesihanojen sulkeminen maksukyvyttömiltä, laadun heikkeneminen, valtavat voitot, lahjukset ja korruptio. Etelä-Afrikassa kokeiltiin järjestelyä, jossa tietty vähimmäisvesimäärä taattaisiin köyhimmillekin. Osoittautui, etteivät yritykset ja pankit ole tällaisesta kiinnostuneita, sillä köyhiltä alueilta ei ole saatavissa markkinatalouden edellyttämiä voittoja. Ilmeni lisäksi, että kokeilussa yksityistäminen jopa heikensi vesiturvaa.

Maailmantalous on riippuvainen vedestä. Ravinnontuotanto edellyttää vettä: esim. sitrushedelmäkilon tuottamiseen tarvitaan 418, banaanikilon 1383 ja viljakilon 2300 l vettä. Entistä suurempi osa ravinnosta tuotetaan alueilla, joilla ei luonnostaan ole saatavissa riittävästi vettä.

Vesivarojen niukkuus on turvallisuuspoliittinen kysymys. Perinteisen valtioajattelun mukaan omien kansalaisten hyvinvoinnista huolehtiminen on valtion tehtävä. Tulevaisuudessa on odotettavissa suuria kansainvaelluksia alueiden muuttuessa elinkelvottomiksi. Jokien virtauksen väheneminen ja osittainen loppuminen on myös meriekologiaan liittyvä kysymys.

Veden muuttaminen markkinahyödykkeeksi on ongelmallista jo sen vuoksi kun vedellä on monopolin piirteitä, joita on helppo käyttää väärin.

Puhdas vesi kaikille -kamppailussa 1990 luku oli olennaisilta osin menetetty vuosikymmen ideologiavetoisen yksityistämisaallon johdosta. Yksityistämisen valtaisa epäonnistuminen etelän suurissa kaupungeissa tarjoaa runsaasti todisteita sen puolesta ettei köyhien vedentarvetta tule jättää voittoa tavoittelevien monikansallisten vesiyritysten käsiin. Globaalit vesiyritykset ovat lähes poikkeuksetta epäonnistuneet lupaamiensa parannusten toteuttamisessa, ja ovat sen sijaan korottaneet vesimaksuja paljon yli köyhien kotitalouksien maksukyvyn.

Kolmasosa maapallon väestöstä elää maissa, joita koettelee keskimääräinen tai suuri vesistressi. YK määrittelee vesistressin kymmenen prosentin ylitykseksi uudistuvista vesivaroista. Siten noin 80 maata – yli 40 prosenttia ihmiskunnasta - on kärsinyt veden niukkuudesta 90-luvulta lähtien. Planeetan väestö käyttää jo nyt 50 prosenttia planeetan uusiutuvista vesivaroista.

Vuonna 2050 arvellaan olevan 7 miljardia akuutista vesipulasta kärsivää ihmistä. Vesi ei saa olla kauppatavaraa.

Suomen vesivarat

Ilmastollisesti Suomi sijaitsee merellisen ja mantereisen ilmaston välialueella ja kuuluu suurimmaksi osaksi pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen. Golf-virran ja Itämeren vaikutuksesta Suomen ilmasto on monissa suhteissa suotuisampi kuin useimpien muiden 60. ja 70. leveyspiirien välissä sijaitsevien alueiden.

Suomen alueelle on kaudella 1961-1990 satanut vettä vuosittain keskimäärin 660 mm, siitä on haihtunut 341 mm, valunut meriin ja valtakunnanrajan yli 318 mm. Vesivarastot ovat kasvaneet kaudella 1 mm verran. Mainittu 318 mm/vuosi valunta vastaa keskimääräistä virtaamaa 3 400 m3/s.

Suomen vesivaroista, joilla tässä tarkoitetaan tietyllä hetkellä käytettävissä olevaa pinta- ja pohjaveden kokonaismäärää, on käytettävissä melko hyvät tiedot. Veden kiertokulun tärkeimpiä osa-alueita: sadantaa ja valuntaa (virtaama) alettiin meillä mitata jo viime vuosisadan puolella. Tietoa pohjavedestä sekä haihdunnasta alettiin selvittää tehokkaasti vasta 1970-luvulla.

Suomi kuuluu ns. kosteaan vyöhykkeeseen ja vesistöissä virtaa yleensä aina vettä. Meille tyypillinen piirre on vesistöjen, järvien ja jokien runsaus. Eri vuosina vesitilanne on kuitenkin erilainen. Vuodensisäistä vesivarojen vaihtelua pitää yllä ennen kaikkea talvi, jolloin sade kertyy lumipeitteeseen ja toisaalta kesä, jolloin suuri osa sadevedestä haihtuu.

Vedet ovat maan eteläosissa vähimmillään alkusyksystä, pohjoisessa lopputalvesta. Talvien kehittyminen sateisempaan suuntaan on lisännyt talviajan virtaamia ja vedenkorkeuksia rannikkoalueilla ja lumipeitettä idässä ja pohjoisessa.

Suomessa on n. 56 000 yli hehtaarin suuruista järveä, joiden tietoja on koottu järvirekisteriin. Järvissä on rantaviivaa 130 000 km. Jokien yhteiseksi pituudeksi on arvioitu 20 000 km. Yli 200 km² suuruisia päävesistöalueita on luetteloitu 74. Vesistöalueista valmistui 1993 numeerinen vesistöaluerekisteri.

Eräiden tuotteiden virtuaalivesimäärä, globaalikeskiarvo tuoteyksikköä kohden:
  • 1 kg maissia  900 l 
  • 1 kg hirssiä  5 000 l 
  • 1 kg vehnää  1 300 l 
  • 1 kg riisiä   3 400 l 
  • 1 kg soijapapuja  1 800 l 
  • 1 kg broileria   3 900 l 
  • 1 kg lammasta  6 100 l 
  • 1 kg sikaa   4 800 l 
  • 1 lasi viiniä (125 ml)  120 l 
  • 1 lasi appelsiinimehua (200 ml) 170 l 
  • 1 sipsipussi (200 g)  185 l 
  • 1 hampurilainen (150 g) 2 400 l 
  • 1 tomaatti (70 g)  13 l 
  • 1 appelsiini (100 g)  50 l 
  • 1 pari kenkiä (naudan nahkaa) 8 000 l 
  • 1 kg naudanlihapihvi  16 000 l 
  • 1 lasi olutta (250 ml)  75 l 
Lähteitä: Maapallon vesivarat water.tkk.fi/wr/hydrologia, "Maapallo" (ISBN 978-951-593-040-8), Ympäristöministeriö, Wikipedia, "Vettä kaikille" (ISBN 952-471-765-4), Kepa, Rauhanpuolustajat Olli-Pekka Haavisto: Vesi - Globaalien ongelmien leikkauspiste, Maan ystävät: "Vesikriisi" ja tiedeuutiset.fi
Kuva: (veden kierto) SYKE

0 kommenttia:

Lähetä kommentti