Tutkija: Laiva on lastattu ympäristöriskeillä ja turhakkeilla

Kansainvälinen kuljetusjärjestelmä hyödyttää harvoja enemmistön kustannuksella, lisää epätasa-arvoa ja on nykymuodossaan monin tavoin turha, tutkija Olli Tammilehto sanoo.

Tavarankuljetus aiheuttaa huomattavasti enemmän ympäristöllisiä ja sosiaalisia haittoja kuin yleensä ajatellaan. Maailmanlaajuiset kuljetusketjut ovat merkittävästi edistäneet ilmastonmuutosta, tuhonneet ympäristöä ja edesauttaneet epätasa-arvoisen talousjärjestelmän toimintaa.

Monessa mielessä koko globaali kapitalismi perustuu edulliseen, nopeaan ja volyymiltaan valtavaan tavaraliikenteeseen

Myrkkyä mereltä
Tutkija Olli Tammilehdon mukaan kansainvälisten kuljetusten suuri merkitys ja niiden saama vähäinen huomio ovat ristiriidassa keskenään. Ristiriita kumpuaa historiasta: valtaosa rahdeista liikkuu merillä, jotka on perinteisesti pidetty valtioiden valvonnan ulottumattomissa.

Meritse kuljetetun tavaran määrä seitsenkertaistui vuosien 1955 ja 2004 välillä. Myös matkat ovat pidentyneet reippaasti.

"Meriliikenteessä käytetään likaisinta mahdollista polttoainetta, niin sanottua bunkkeriöljyä. Se on käytännössä jätettä. Rahtilaivojen savu muistuttaa sitä, joka ennen tuli tehtaiden savupiipusta", Maailma kylässä -festivaaleilla lauantaina 23. toukokuuta haastateltu Tammilehto sanoo.

Maalla saasteöljyä ei saa käyttää, mutta merillä samat säännöt eivät päde.

"Esimerkiksi Euroopan rikkidioksidi tulee laivoista. Bunkkeriöljyssä on rikkiä viisituhatta kertaa enemmän kuin tavallisessa diesel-öljyssä."

Rikkidioksidi on melkoista myrkkyä: se muun muassa happamoittaa maaperää ja vesistöjä, rapauttaa rakennuksia, lisää vakavia hengityselinsairauksia ja aiheuttaa metsäkuolemia.

Päästöt kasvavat yhä
Merirahdin ohella myös lento- ja maantiekuljetukset ovat kasvaneet räjähdysmäisesti.

Kaiken kaikkiaan kulkuneuvojen kasvihuonepäästöt ovat yli kaksinkertaistuneet 1970-luvun alusta. Liikenne käyttää neljänneksen kaupallisesta energiasta ja puolet maailman öljystä. Tavarakuljetusten osuus näistä on vajaa puolet.

"Ilman radikaaleja muutoksia liikenteen päästöt jatkavat kasvuaan ja vuonna 2050 niiden osuus kaikista hiilidioksidipäästöistä on 30–50 prosenttia", Tammilehto kirjoittaa hiljattain ilmestyneessä Rahdin rikokset -pamfletissa, jossa hän pyrkii tutkimaan globaalien kuljetusten vaikutuksia mahdollisimman laajasti.

Kirjassa jäljitetään tavaroiden koko matka tuottajilta kuluttajille – ja vielä siitä eteenpäin – sekä analysoidaan kuljetusketjujen merkitystä talousjärjestelmän osana.

Kulutuskeskeisen elämäntavan kriitikko
Jos analyysin lopputulos pitäisi ilmaista yhdellä lauseella, se voisi olla tämä: "Tavaraliikenne luo pahoinvointia."

Kansainvälinen kauppa, jonka kuljetukset mahdollistavat, ei ole uhka ainoastaan ympäristölle. Se suosii vallan keskittämistä, vie usein heikoimmilta taloudellisen kehityksen resurssit ja siirtää toiminnan haitat heidän kestettäväkseen, Tammilehto arvostelee.

Esimerkiksi hikipajateollisuus on ulkoistettu "tavarakuljetuksilla köyhiin maihin ja ihmiskaupalla Etelän saarekkeisiin pohjoisessa".

Pohjimmiltaan kyse on siis yhteiskunnallisten ja taloudellisten valtasuhteiden lujittamisesta.

Vaikka järjestelmä lisäisi vaurautta – mitä se ei Tammilehdon mukaan ainakaan kehitysmaissa tee –, talouskasvu ei tuota todellista hyvinvointia: "Miten voidaan puhua hyvinvoinnista, kun kasvun kylkiäisinä suuri osa ihmisistä saa sairauksia, pilatun ympäristön ja tuhotun tulevaisuuden?" hän kysyy.

Väitettä kuljetusten ja hyvinvoinnin yhteydestä heikentää myös se, että suuri osa tavaraliikenteestä on tarpeetonta tai täysin älytöntä. "Vuonna 2006 Iso-Britannia sekä toi että vei 14 000 tonnia suklaakuorrutettuja vohveleita", Tammilehto huomauttaa.

Tutkimusten mukaan jopa kolme neljäsosaa teollisuusmaiden luonnosta ottamista materiaaleista palaa vuoden sisällä jätteenä takaisin ympäristöön. Tammilehdon mielestä ne olisi parempi jättää sinne jo alun perin.

"Mitä hyvinvointia tuottaa tavara, joka lyhyen ja välinpitämättömän käytön jälkeen heitetään pois?" tutkija kysyy.

Lähde: Kepa. Artikkelin on kirjoittanut Henri Purje.

Aikaisemmin:

0 kommenttia:

Lähetä kommentti