Teollisuuspaikkakunnilla löydettiin orgaanisia tinayhdisteitä järvisedimenteistä

Viiden teollisuuskaupungin lähivesien sedimenteistä  on löytynyt orgaanisia tinayhdisteitä. Suomen ympäristökeskuksen tutkimat alueet ovat Jyväskylän Jyväsjärvi, Jämsän Lehtiselkä, Äänekosken Kuhnamo, Lauritsalan Tuosa ja Haukiselkä sekä Mäntän Mäntänlahti ja Melasjärvi. Tinayhdisteet eivät leviä helposti veteen, mikäli pohjalietettä ei häiritä esimerkiksi ruoppaamalla. Yhdisteiden esiintymistä päätettiin selvittää sen jälkeen, kun Varkauden Huruslahdelta löytyi hyvin korkeita tributyylitinan (TBT) pitoisuuksia vuonna 2008.

Orgaanisista tinayhdisteistä vesieliöille haitallisinta yhdistettä eli tributyylitinaa löytyi eniten Lauritsalan edustalta. TBT-pitoisuudet olivat Lauritsalan Tuosassa 40-140 mikrogrammaa kilossa pohjalietteen kuiva-ainetta. Muiden tutkimuskohteiden korkein TBT-pitoisuus vaihteli välillä 20-90 µg/kg. Mäntästä otetut näytteet sisälsivät lähinnä dibutyylitinaa, joka on vesieliöille vähemmän haitallista kuin TBT. Nyt havaitut TBT-pitoisuudet eivät ole läheskään yhtä suuria kuin Varkauden Huruslahdessa, jossa pitoisuudet olivat useita tuhansia mikrogrammoja kilossa.

Lounais-Suomen merialueella tehdyssä selvityksessä pohjaeläimille haitalliseksi TBT-pitoisuudeksi on arvioitu noin 120 mikrogrammaa kilossa sedimenttiä (μg/kg). Sisävesien osalta vastaavia selvityksiä ei ole toistaiseksi tehty.

Orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet vähenivät pohjalietteessä pintaa kohti, mikä tarkoittaa sitä, että aineiden kulkeutuminen vesistöön on vähentynyt tai kokonaan loppunut. Näin ollen eliöiden elinolot tutkimuskohteissa paranevat, mikäli pohjalietteeseen ei kajota esimerkiksi ruoppaamalla. Useimmissa tutkituissa kohteissa pohjaeläimistö onkin toipumassa.

Sedimenttien mahdollinen pilaantuneisuus joudutaan ottamaan jatkossa huomioon kuormitettujen alueiden ruoppausten suunnittelussa ja ruoppausmassojen sijoittamisessa. Käytännössä sisävesien ruoppausmassat sijoitetaan kuitenkin yleensä maalle, missä orgaaniset tinayhdisteet eivät ole läheskään yhtä haitallisia kuin vesiympäristössä.

Ihmiset altistuvat orgaanisille tinayhdisteille lähinnä kalaa syömällä. Kalojen syönnistä näillä alueilla noudatetaan edelleen Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) suosituksia. Eviran koordinoimassa tutkimuksessa sisävesien ahvenissa on ollut näillä tutkimusalueilla orgaanisia tinayhdisteitä vain kymmenesosa pitoisuuksista, joita esiintyy meren rannikkoalueilla.

Tehty selvitys osoittaa, että sisävesien sedimentteihin on aikanaan joutunut yleisemminkin orgaanisia tinayhdisteitä teollisuus- ja prosessivesien välityksellä. Selvitykset olivat alustavia ja sedimenttien kartoitusta teollisuuspaikkakunnilla tullaan laajentamaan. Haitallisten aineiden lisäksi tulee kiinnittää huomiota myös alueiden ekologiseen tilaan. Kaikki tutkitut vesistöt ovat kärsineet kauan teollisuusjätevesien kuormituksesta, joka viime vuosikymmeninä on vähentynyt.

Orgaanisten tinayhdisteiden käyttö, kiellot ja rajoitukset

Keinotekoisesti valmistettuja orgaanisia tinayhdisteitä on yli 800. Näistä haitallisimpia ovat tributyylitina ja trifenyylitina. Orgaanisia tinayhdisteitä on käytetty eliöiden torjuntaan tarkoitettujen kemikaalien tehoaineena sekä lisäaineena muovi- ja kemianteollisuudessa. Aluksi harmittomana pidetty biohajoava, moneen tarkoitukseen hyvä kemikaali on osoittautunut ympäristölle ja ihmisten terveydelle vaaralliseksi. Tämän takia yhdisteiden käyttöä on rajoitettu.

Orgaanisten tinayhdisteiden käyttö vesieliöiden kiinnittymisenestoaineena aluksien rungoissa, kalankasvattamojen laitteissa ja välineissä ja muissa kokonaan tai osin veteen sijoitettavissa laitteissa ja välineissä sekä yhdisteiden käyttö teollisuuden jäähdytys-, prosessi- tai jätevesien käsittelyssä on ollut EU-alueella kiellettyä vuodesta 2003 alkaen. Suomessa orgaanisia tinayhdisteitä on todennäköisesti käytetty teollisuudessa homeentorjunta-aineena vuoteen 1991 asti. Yhdisteiden käyttö limantorjunta-aineena loppui jo vuoteen 1985 mennessä.

Organotinayhdisteet ja niiden vaikutukset

Kalan syöntisuositukset Evira

Lähde: Suomen ympäristökeskus

0 kommenttia:

Lähetä kommentti