Luonnonvarat hupenevat, lajisto köyhtyy

Yksi uhatuimmista luonnonvaroista maapallolla on puhdas suolaton vesi. Vesivarat ovat suuret, mutta elämälle välttämättömän makean veden osuus vesivaroista on vain vajaat 3 %. Arvioiden mukaan neljäsosa makeasta vedestä on jo saastunut. Noin kolmasosa maapallon väestöstä kärsii vesipulasta: Vuoteen 2025 mennessä vesipulasta kärsivien määrän arvioidaan nousevan yli 3 miljardin. Hirmumyrskyt, tulvat sekä kuivuus vähentävät makean veden varantoja aiheuttaen tuhoja ihmisille ja ympäristölle. Vesipulasta pahiten kärsii ne alueet, joilla sademäärät pienenevät.

Metsät vähenevät ja lopuksi häviävät nykyisen kaltaisen toiminnan seurauksena. Tutkimusten mukaan trooppiset metsät ovat hävinneet 1980-luvulla keskimäärin 15,4 milj. ha vuodessa eli lähes Suomen metsien kokonaisalan verran. Vähennys merkitsee noin yhden prosentin vuotuista metsäkatoa. Laajinta kato on ollut Brasiliassa (3,2 milj. ha/v) ja Indonesiassa (1,3 milj. ha/v). Jos nykykehitys jatkuu, kaikki jäljellä olevat trooppiset metsät voivat hävitä sadassa vuodessa, Afrikan metsät jopa 60 vuodessa. Indonesian sademetsien on arvioitu loppuvan jo huomattavasti aikaisemmin.

Lyhytnäköiset viljelymaa- ja metsäpolitiikat sademetsähakkuineen ovat paikoin johtaneet vakaviin alueellisiin ongelmiin, kuten maaperän eroosioon ja eliöyhteisöjen köyhtymiseen. YK:n tutkimusten mukaan lähes neljännes maailman kaikista viljelymaista voidaan jo luokitella köyhtyneiksi.

Maailman kalakantojen tila kuvastaa hyvin, mitä vaaroja luonnonvarojen liikakäytöstä ja ekosysteemien toiminnan häiriintymisestä voi aiheutua. Kalat ovat viimeinen suuri luonnonvaraisten elintarvikkeiden lähde. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) arvion mukaan 75 prosenttia koko maailman kalakannoista on liikakalastettuja, ja ravintoketjussa ylimpänä olevat petokalat, kuten tonnikalat ja hait, ovat käymässä yhä harvinaisemmiksi.

Esimerkiksi Euroopan mantereen luontotyypeistä ja ekosysteemeistä lauhkean alueen nummet ja pensaikot, tundrat, suot, rämeet ja letot kärsivät 1990-luvulla eniten biologisen monimuotoisuuden köyhtymisestä. Monet jäljellä olevista kosteikoista on menetetty rannikkoalueiden kehittämisen, vuoristojen tekoaltaiden ja vesirakentamisen tieltä. Samaten hakkuita on monissa metsissä tehostettu.

Kriittisten luontotyyppien säilymiseen tähtäävästä eurooppalaisesta strategiasta ja siihen sisältyvästä suojelupolitiikasta huolimatta monet lajit ovat edelleen uhanalaisia: muun muassa 42 prosenttia alkuperäisistä nisäkkäistä, 15 prosenttia linnuista, 45 prosenttia perhosista, 30 prosenttia sammakkoeläimistä, 45 prosenttia matelijoista ja 52 prosenttia järvikaloista. (EEA)

Huolenaiheina ovat kulutuksen aiheuttamat muutokset, kuten uusiutuvien luonnonvarojen (esim. maatalousmaan) taantuminen, lajien häviäminen sekä päästöjen ja jätteiden ympäristöön kertyminen, mikä aiheuttaa ympäristö- ja terveyshaittoja sekä -riskejä.

Kansainvälinen ympäristöjärjestö IUCN julkaisi syksyllä 2007 uhanalaisten ylläpitämänsä eläin- ja kasvilajien listan, joka on pidempi kuin edellisvuonna.
Listalla on nyt 41415 eri lajia joista reipas kolmannes, 13306 on vaarassa hävitä kokonaan. Viime vuodesta vain yksi laji, Mauritiuksen papukaija, on siirtynyt listalla turvalliseen suuntaan.

Kokonaan kadonneita lajeja on 785 ja 65 lajia elää ainoastaan eläintarhoissa tai viljeltyinä. Joka neljäs nisäkäslajeista, joka kahdeksas lintulaji, 1/3 sammakkoeläimistä sekä 70% kasvilajeista on vaarassa hävitä kokonaan.

Maailman kasvi- ja eläinlajien määrää ei tiedetä. Arvaukset lajien lukumäärästä ovat tavallisesti 15 miljoonaa, mutta voivat arvioiden mukaan olla 10- 100 miljoonan välillä. Nykyisin tunnetaan 1,7 - 1,8 miljoonaa lajia.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti