Arktinen sulaminen on uhka ihmiskunnalle

“Olen järkyttynyt, todella järkyttynyt. Ikirouta sulaa nopeasti koko arktisella alueella, järviä on muodostunut kaikkialle ja metaania poistuu niistä kuplimalla”, sanoi professori Katey Walter Anthony Alaskan yliopistosta Fairbanks’ista, palattuaan tutkimus-matkaltaan Siperiasta muutama viikko sitten.

Jo vuonna 2006 Walter varoitti Naturessa ikiroudan sulamisesta Siperiassa, kasvavat metaani päästöt voivat nopeuttaa ilmastonmuutosta.

Hän ei ollut odottanut tällaista nopeutta muutokseen. “Järvet Siperiassa ovat viisi kertaa suurempia kuin edellisistä mittauksistani vuonna 2006. Se on ennenkuulumatonta. Ikiroudan nopeutunut sulamien vaikuttaa maailmanlaajuisesti”.

Parin viime vuoden aikana olemme saaneet seurata uutisia dramaattisista muutoksista kesäaikaisen arktisen alueen merijään sulamisesta. Jotkut ovat ennustaneet, että vuonna 2030 arktisella alueella ei ole enää jäätä lainkaan kesäaikaan.

Yleensä keskustelut keskittyvät jään sulamisesta merenkulun uusien reittien avaamiseen alueella, sekä alueen mineraalien hyödyntämiseen, tai jääkarhujen ahdinkoon jotka ovat riippuvaisia merijäästä ravinnonhankinnassa. Vähemmälle huomiolle on jäänyt Arktisen alueen lämpeneminen, joka muuttaa koko maapallon ilmastoa ja mahdolliset seuraukset ovat katastrofaalisia.

Esimerkiksi merivirtojen muutokset voivat häiritä Aasian monsuunisateita, lähes kaksi miljardia ihmistä käyttää näitä sateita hyödykseen maanviljelyssä.

Vaarana on, jos metaania vapautuu paljon maapallon keskilämpötila nousee riippumatta siitä miten voimakkaasti vähennämme kasvihuonekaasupäästöjämme. Viimeaikaiset tutkimukset viittaavat siihen, että ikiroudan sulaminen voi olla paljon nopeampaa kuin aiemmin on luultu. Vielä on liian aikaista olla varmoja. Epäilyksistä huolimatta metaanin määrä on alkanut jälleen lisääntyä ja lähteeksi arvioidaan arktista ikiroutaa.

Varmaa kuitenkin on, että arktinen alue lämpenee nopeammin kuin mikään muu alue maapallolla. Vaikka maapallon keskilämpötila on noussut vajaat 1° C, on kolmen vuosikymmenen aikana Jäämerellä lämmennyt 3° C. Joillakin alueilla joista jäätä on sulanut, lämpötila on noussut 5° C.

Tämä voimakas lämpeneminen ei yksin rajoitu Jäämerelle. Se vaikuttaa lumeen, jäähän ja ikiroutaan pitkälle Siperiaan, Alaskaan, Kanadaan, Grönlantiin ja Pohjoismaihin. Vuonna 2007 Pohjois-Amerikan arktinen alue oli yli 2° C lämpimämpi kuin keskimäärin v. 1951 - 1980, osa Siperiaa oli yli 3° C lämpimämpi. Vuonna 2008 Siperia oli 2° C lämpimämpi kuin keskimäärin.

David Lawrencen mallintamat tutkimukset, National Center for Atmospheric Research in Boulder Colorado, osoittavat nopeaa jään katoamista ja lämpeneminen ulottuu jopa 1500 km sisämaahan. Jos merijää sulaa edelleen useita vuosia se nopeuttaa arktisen alueen lämpenemistä ja ikiroudan sulamista.

Muutokset vaikuttavat myös tuuliin ja se voi kiihdyttää ilmaston lämpenemistä entisestään. Kesäaikaisen jään sulaminen (tappio) tarkoittaa, että sula merenpinta absorboi enemmän auringon valoa joka muuttuu lämpöenergiaksi. Lämmennyt merivesi lämmittää ilmastoa joka vaikuttaa tuulen perinteisiin malleihin. Muuttuvat tuulet voivat olla myös syy joihinkin kylmiin ja lumisiin säihin Pohjois-Amerikassa ja Kiinassa viime talvina.

Nopea lämpeneminen arktisilla alueilla tarkoittaa myös sitä, jos maapallon lämpötila nousee 3° C tällä vuosisadalla, todennäköisesti arktisilla alueilla lämpötila voi nousta 10° C. Ikirouta on satoja metriä syvä ja se on vaarassa sulaa.

Tämä on maailmanlaajuinen uhka vaikutuksiltaan. Arktinen alue ei ole vain heijastava peili. Se on myös valtava hiilen ja metaanin varasto jota on sitoutunut maaperään ja hautautuneena mereen jäisiin rakenteisiin. (metaanihydraatteihin)

Neljännes pohjoisen maapinta-alasta sisältää ikiroutaa joka on ollut pysyvästi jäässä viime jääkaudesta saakka. Syvälle mereen metaani hautautui jääkauden aikana jolloin meri oli paljon alhaisemmalla tasolla kuin nykyään.

Lähde: NewScientist

0 kommenttia:

Lähetä kommentti