Monimuotoisuus

Suunnilleen 3,8 miljardia vuotta maapallolla on esiintynyt eliölajeja joka on noin kaksi kolmasosaa maapallon iästä. Kahden miljardin vuoden aikana pieneliöt muuttivat ratkaisevasti ilmakehän koostumusta lisäämällä hapen määrää. Siitä lähtien eliölajit ovat lisääntyneet ja levittäytyneet meriin ja maa-aluille suurimpaan osaan maapalloa. Eliöt ovat vaikuttaneet läsnäolollaan koko planeettaan, joka on kehittynyt eri tekijöiden monimutkaisessa ja tiiviissä symbioosissa nykyiseen muotoonsa.

Eliölajien määrää maapallolla ei tunneta, mutta se on varmaa, että biologinen monimuotoisuus on jyrkästi hupenemassa. Arvioidaan, että vuosikymmenessä katoaa yli viisi prosenttia maapallon eliölajeista. Häviämisnopeus on suurin ainakin 65 miljoonaan vuoteen. Sukupuuttoaaltoja on esiintynyt useaan kertaan maapallon historiassa luonnollisista syistä, mutta nykyistä eliölajien tuhoutumista voidaan pitää ihmisen aiheuttamana. Nykyinen monimuotoisuuden hupeneminen koskettaa eliölajeja koko maapallolla. Esimerkiksi Maailman luonnonsuojeluliiton (IUCN) mukaan lähestulkoon joka neljäs nisäkäslaji ja joka kahdeksas lintulaji on uhanalainen. Kasveilla ei mene yhtä huonosti, mutta siitäkin huolimatta yli 7000 lajia niistä on kirjattu uhanalaiseksi. Todennäköisesti nämä luvut kuvaavat vain jäävuoren huippua, johtuen puutteellisista tiedoistamme.

Jokaiset eliölajit ovat sopeutuneet ympäristöönsä, joka voi olla yhtenäinen kuten ruohostot tai epäyhtenäinen kuten meren saaret. Yhtenäisillä alueilla lajien leviäminen on helpompaa, mutta epäyhtenäisillä alueilla lajien leviäminen on vaikeampaa, koska niiden on esimerkiksi ylitettävä maantieteellisiä esteitä joita ovat mm. vesistöt ja vuoristot.

Monimuotoisuutta uhkaa monta tekijää, mutta selvin syy hupenemiseen on elinympäristöjen tuhoutuminen, vieden samalla mennessään yksittäiset eliölajit, sekä niiden elinympäristön.
Luonnon monimuotoisuus ei jakaudu tasaisesti maapallolla, siihen vaikuttavat mm. ilmastolliset - ja maantieteelliset olot. Suurillakin alueilla kuten Pohjoisella napa-alueella on hyvin vähän eliölajeja jotka siellä selviävät, kun taas toisaalla pienemmät alueet voivat olla biologisesti hyvinkin monimuotoisia.

Luonnon monimuotoisuus on erittäin tärkeää, se on resurssivarasto jota me kaikki tarvitsemme. Kaikki nykyiset kotieläimet ja viljelykasvit ovat alkujaan peräisin luonnosta. Niiden villeissä muodoissa voi olla vielä hyvinkin paljon hyödyntämättömiä geenivarantoja. Kasveista on aina saatu ja aina tullaan saamaan esim. tarvitsemiamme lääkeaineita. Luonnon biodiversiteetin arvellaan tasapainottavan ekosysteemejä. Esimerkiksi veden puhdistuminen ja maannostuminen ekoprosessissa on toimintamme kannalta elintärkeää.

Elinympäristöjen suojelu on avain monimuotoisuuden vähenemisen torjuntaan ja säilyttämiseen.



Biologinen monimuotoisuus käsittää niiden geenien, lajien ja ekosysteemien vaihtelevuuden, joista elämä maapallolla muodostuu. Biologinen monimuotoisuus köyhtyy tällä hetkellä jatkuvasti, millä on perusteellisia seurauksia luonnolle ja ihmisten hyvinvoinnille. Tärkeimpiä syitä siihen ovat luonnollisissa elinympäristöissä tapahtuneet muutokset. Ne johtuvat intensiivisistä maataloustuotantojärjestelmistä, rakentamisesta, kaivostoiminnasta, metsien, valtamerten, jokien, järvien ja maaperän liikakäytöstä, vieraiden lajien leviämisestä, saastumisesta ja — yhä enenevässä määrin — maailmanlaajuisesta ilmastonmuutoksesta. 

Ihmiskunta on osa biologista monimuotoisuutta, eikä meidän olemassaolomme olisi mahdollinen ilman sitä. Elämänlaatu, taloudellinen kilpailukyky, työllisyys ja turvallisuus riippuvat kaikki tästä luonnon pääomasta. Biologinen monimuotoisuus on äärimmäisen tärkeää ekosysteemipalvelujen eli luonnon tuottamien palvelujen kannalta. Tällaisia ovat ilmaston säätely, vesi ja ilma, maaperän hedelmällisyys, ruuan, polttoaineiden, kuitujen ja lääkkeiden tuotanto. Biologinen monimuotoisuus on olennaisen tärkeää maatalouden ja kalastuksen pitkäaikaisen elinkelpoisuuden säilyttämiseksi, ja se on monien teollisten prosessien ja uusien lääkkeiden tuotannon perusta.

Ihmisen toiminta on muokannut biologista monimuotoisuutta aina siitä lähtien, kun maatalous ja eläintenhoito levisi yli 5 000 vuotta sitten. Maanviljelyn ja teollistumisen vallankumoukset ovat johtaneet hyvin suuriin ja kiihtyviin muutoksiin maankäytössä sekä maatalouden voimaperäistymiseen, kaupungistumiseen ja maankäytöstä luopumiseen. Tämä on vuorostaan johtanut monien sellaisten käytäntöjen (kuten perinteisten maanviljelysmenetelmien) häviämiseen, jotka auttoivat säilyttämään biologisesti monimuotoisia maisemia.

Biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen liittyy erottamattomasti elämää maapallolla tukevien ekosysteemipalvelujen rappeutumiseen. Vuonna 2005 tehdyssä Vuosituhannen ekosysteemiarviossa arvioitiin 24 ekosysteemipalvelua maailmanlaajuisesti, ja siinä todettiin, että niistä 15 oli rappeutunut, mikä vaikutti kalastukseen, puunjalostukseen, vesi- ja jätehuoltoon ja detoksikaatioon, veden puhdistamiseen, luonnonriskeiltä suojautumiseen ja ilmanlaadun säätelyyn. (EEA)


0 kommenttia:

Lähetä kommentti