Ilmakehä

Maapalloa ympäröi kerroksittainen ilmakehä, eikä sillä ole selvää ylärajaa. Ilmakehän tiheys ja paine vähenevät ylöspäin mentäessä, mutta ovat kemialliselta koostumukseltaan samankaltaisia. Esimerkiksi jo noin 4 km:n yläpuolella ilmassa on niin vähän happea, ettei ihminen ilman sopeutumista pystyisi tekemään siellä raskasta työtä. Ilmatieteen laitoksen mukaan; "Ihmisen kannalta jo maapallon korkeimman vuoren, Mount Everestin (8850 m) huipulla ilmakehä on liian ohutta selviytymiseen, eli ilman tiheys on vain noin yksi kolmasosa maanpinnalla olevasta. Vain harjaantuneet henkilöt voivat nopeasti käydä kyseisissä korkeuksissa ilman happilaitteita". Jo noin sadan kilometrin korkeudessa vallitsee maanpäälliseen verrattuna lähes täydellinen tyhjiö.


Alin kerros, eli troposfääri ylläpitää elämää jossa myös auringon lämpövaikutuksen aikaansaamat sään vaihtelut tapahtuvat. Kun auringon säteet läpäisevät ilmakehän ne lämmittävät maapallon pintaa, joka saa aikaan ilman liikkeet, sekä veden haihtumisen ja tiivistymisen. Tällä tavoin syntyvät myös maapallon sääilmiöt ja erilaiset ilmastovyöhykkeet.

Lämpimän ilman kohotessa sen lämpötila viilenee ja se menettää osan energiastaan. Lopulta ilma saavuttaa tason jolla kohoaminen sekä viileneminen lakkaavat, koska ilma sen yläpuolella ei ole tiheämpää. Tämä taso on useasta ilmakehän jakavista kerroksista alin, eli tropopaussi, se erottaa troposfäärin ja yläpuolella olevan stratosfäärin. Stratosfäärissä on ohut otsonikerros, joka suodattaa haitallista ultravioletti-säteilyä. Stratopaussi erottaa sratosfäärin ja mesosfäärin. Ylös-päin mentäessä sijaitsevat me-sosfääri ja termosfääri. Ter-mosfäärin yläraja termopaussi ulottuu jopa 1000 km:n korkeuteen. Ilmakehällä ei kuitenkaan ole selvää ylärajaa, sillä termosfääri vaihtuu vähitellen maapallon ympärillä olevaan tyhjiöön. (Avaruuteen)

Ilma koostuu suurimmalta osaltaan kolmesta kaasusta, typestä (78,08%), hapesta ( 20,95%) ja argonista (0,93%). Näiden lisäksi on hiilidioksidia (0.038%), neonia (0,018%), heliumia (0,005%). Pieninä pitoisuuksina myös metaania, kryptonia, vetyä, dityppioksidia, hiilimonoksidia, kresonia ja otsonia. Sekä maasta vapautuvia kaasuja kuten ammoniakkia, typpidioksidia, rikkivetyä ja rikkidioksidia sekä kiinteitä hiukkasia eli ns. aerosoleja.

Vesihöyryn määrä ilmassa vaihtelee 0-4% välillä. Vettä haihtuu meristä, järvistä, joista ja kosteasta maasta. Vesihöyryä esiintyy aina ilmassa, mutta sen pitoisuus vaihtelee voimakkaasti. Esimerkiksi aavikoilla sitä ei juuri ole laisinkaan, kun taas tropiikissa sen pitoisuus ilmassa ylittää harvoin neljä prosenttia tilavuudesta. Ilman sisältämästä veden määrästä käytetään useimmiten ns. suhteellisen kosteuden määritelmää. Suhteellinen kosteus kertoo, kuinka lähellä kastepistettä ollaan.

Huomaamme ympäröivän ilman parhaiten sääilmiöistä, kuten tuulen ja veden olomuodon muutoksina ja niiden kiertokulun ilmakehässä.

Read Full story